Aktiivisuutta ja Zeniä

Nainen, etkö halua lapsia? EN!

2011-11-12T14:47:00.004+02:00

Vapaaehtoinen lapsettomuus on monen valinta, mutta silti sitä oudoksutaan ja kummastellaan - yritetään jopa käännyttää. Tällä hetkellä Ilta-Sanomien sivuilla on keskustelua aiheesta.

Minua raivostuttaa se, että lisääntyminen on asia, joka olevinaan kuuluu kaikille. Kuten muutama tuonne keskusteluun kirjoittanut myös minä tunnen, että minun pitää selitellä lapsettomuuttani. Ja eihän mikään selitys tietenkään joillekin kelpaa; lapsiahan kuuluu tehdä.

Olen keskustellut asiasta kyllästymiseen asti, enkä jaksa puida sitä nyt enempää. Lueskelin tuota IS:n keskustelua ja eräs kommentti sai minut näkemään niin punaista, että jaan sen tässäkin: Nainen, joilla on lapsia ja useampia lapsenlapsia surkuttelee sitä, ettei hänen keskimmäinen lapsensa ehkä koskaan halua lapsia. Suora lainaus: "En ymmärrä mikseivät halua lapsia. Ukki ja mummo niin kovasti haluaisivat."

!!!!

Muillehan niitä lapsia siis pitääkin tehdä. Siitä viis, mitä itse haluaa?

Onnistumisia koiran kanssa

2011-11-12T14:40:00.003+02:00

Tuon kuvan mukainen fiilis oli, kun treenikaveri testasi koirani paikkamakuuvarmuutta viime viikolla.

Pistin koiran maahan ja siirryin sivummalle. Treenikaveri alkoi leikkiä narupallolla, heitteli sitä ilmaan ja veteli maata pitkin jonkin matkaa koiran edessä. Koirani kiinnitti huomiota palloon, mutta ei liikkunut. Jonkin ajan kuluttua treenikaveri huikkasi koiralle "vapaa!" - eli saman vapautuskäskyn kuin mitä minä käytän. Kun koira ei liikkunut, kokeili treenikaveri vaikeuttaa vielä ja huikkasi koiralle iloisella äänellä "vapaa! Hieno poika! Tuletuletule!!" Koirani ei liikkunut. Treenikaveri käveli koirani ohi sen takaviistoon ja yhtäkkiä viskasi pallon vierimään maata pitkin aivan koirani ohitse. Koirani ei liikkunut.

Kävelin koiran luo, otin rauhassa ylös ja vasta sitten palkkasin yhteisellä riemuleikillä. Hieno poika! Toki meillä on matkaa siihen, ettei se edes kiinnittäisi huomiota häiriötekijöihin vaan katsoisi tiiviisti ohjaajan suuntaan, mutta pitäähän pienistäkin onnistumisista iloita. :)

Tunnustus

2011-10-29T12:49:00.000+03:00

Minua nolostuttaa tunnustaa, että talouteemme on hiljattain muuttanut PS3:n. Minähän keväällä nimen omaan perustelin sitä, ettei meille tarvita tuota vekotinta.

Keväällä tosiaan ajattelin, että haluan pelata tuolla vain yhden pelin, uusimman Final Fantasyn. Ostin pelin ja lainasin konsolin; kieltäydyin ostamasta konsolia vain siksi, että haluan pelata yhtä ainoaa peliä.

Sittemmin aloin kokea ajatuksen kavereiden kanssa yhdessä pelaamisesta miellyttävänä. Lisäksi ajattelin, että olisi varmasti kiva tv:n tuijottamisen sijaan vaikka haastaa mies johonkin hauskaan kaksinpeliin. En ole vielä hankkinut yhtään kaksinpeliä, mutta olen saanut suosituksia mm. Legon peleistä, joita aiomme ehdottomasti kokeilla. Nyt kun konsoli on hankittu, on siitä tietenkin otettava ilo irti. Sen sijaan, että uppoutuisimme vuorotellen erilaisiin pelimaailmoihin toivon, että onnistumme löytämään pelejä, joiden parissa viihdymme molemmat. Yhdessä.

7 & 8 /10 tapaamiset personal trainerin kanssa

2011-10-28T12:38:00.005+03:00

Tähän ajattelin ympätä kaksi edellistä treenikertaa personal trainerin kanssa. Treenit ovat olleet sinänsä ihan perussettiä; tehokasta kropan treenausta suoritustekniikasta tinkimättä - minun kohdallani tämä on tarkoittanut lähinnä oikeiden suoritustekniikoiden oppimista.

Olen myös saanut hyviä vinkkejä ruokavalioon liittyen. Olen kokeillut tässä useampaa eri vaihtoehtoa ja personal trainerin avustamana minulle on muotoutunut oma, minulle sopiva ruokailurytmi ja -tapa. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani siis myös muuten kuin pelkästään treeniin liittyvissä asioissa. :)

Viimeisimmän treenin lopuksi kävi ilmi, että meillä on enää kaksi kertaa jäljellä. Olisi mukava jatkaa treenausta personal trainerin kanssa, mutta nyt taidan säästää ne rahat muuhun käyttöön. Pidän kuitenkin hyvin todennäköisenä, että hankin tällaisen samanlaisen paketin vielä tulevaisuudessakin. En voi kuin suositella. :)

Negatiivisen palautteen käsittely

2011-10-24T12:23:00.005+03:00

Olen ollut uudessa työpaikassa nyt hieman yli neljä kuukautta. Koeaika on takana ja nyt pitäisi varmaankin jo osata jotain? Silti minusta tuntuu, etten osaa oikein mitään.

Kyllä, suoriudun perustehtävistä, mutta joitakin typeriä virheitä on sattunut. "Totta kai, kaikkihan me teemme virheitä!" -niinhän tässä kuuluisi suhtautua, eikö? Miksi en sitten kuitenkaan pysty kohtaamaan näitä virheitä sellaisenaan, korjata ne ja ottaa opikseni?

Luulen, että tässä vaikuttavat useammat asiat;
1. Olen kokenut itseni viime aikoina masentuneeksi, joten mielialani vaikuttaa tulkintoihini.
2. Vaikka tulkintani olisivat kuinka neutraaleja ei se muuta sitä tosiasiaa, että joidenkin henkilöiden ulosanti vaikuttaa useimpien korviin töykeämmältä kuin onkaan.
3. Suomalaiseen tapaan palautetta annetaan vain, kun on jotain huomautettavaa. Totta kai tunnen epäonnistumista, kun molempien edellä olevien kohtien lisäksi kuulen vain negatiivista palautetta.

Tein tänään taas virheen. Sain aika pian huomautuksen; EI NÄIN!! KORJAA!
Korjasin virheeni ja kuittasin sen korjatuksi.

Nyt mietin, että olenkohan tehnyt mitään oikein (vaikka tiedän, että olen) ja koen epävarmuutta, häpeää ja alakuloisuutta.

Yritän nyt käsitellä sitä.

Ensinnäkin tiedän nyt tehneeni virheen, palaute oli aiheellinen. Ymmärrän palautteenantajan motiviit. Olen nyt korjannut virheeni ja tiedän, miten toimia jatkossa.

Mutta miten päästä tästä epävarmuudesta? Miten jatkaa tällaisista epävarmuuden hetkistä yli?

Tiny Buddha-sivustolla neuvotaan tapoja negatiivisten ajatusten voittamiseen;

meditoi tai joogaa
hymyile
ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä
muuta joku ajatuksesi negatiivisesta positiiviseksi (esim. "voi apua, mokasin tuon" --> "opin virheestäni ja osaan nyt tehdä varmuudella oikein"
älä leiki uhria - ota vastuu
auta jotakuta toista (siirrä huomio itsestäsi)
muistuta itsellesi, ettei kukaan ole täydellinen ja anna itsesi siirtyä eteenpäin
pura stressiä ja tunteitasi laulamalla tai kuuntelemalla musiikkia
listaa viisi asiaa, joista olet juuri nyt kiitollinen
lue positiivisia lainauksia

"The best way of removing negativity is to laugh and be joyous."
David Icke

Milloin on tarpeeksi terve urheillakseen?

2011-10-08T09:24:00.003+03:00

Jokaisen flunssan loppuvaiheessa huomaan etsiväni netistä ohjeita siitä, milloin voi palata liikuntaharrastusten pariin. Kaikkihan toki ymmärtävät, ettei kuumeisena tai selkeästi itsensä sairaaksi kokiessa treenata, mutta yksiselitteisiä ohjeita flunssan loppupuolelle ei oikein löydy. Toisaalla sanotaan, että pitäisi olla aivan täysin terve jatkaakseen liikuntaa, toisaalla taas, ettei nuhaa tarvitse varoa. Fiiliksen mukaan.

Olen nyt yrittänyt mennä fiiliksen mukaan ja hmm...
Puolisentoistaviikkoa sitten, viime viikon maanantaina lähdin kokeilemaan salitreeniä. Hyvin nopeasti huomasin ettei kroppa ollut vielä valmis; kesken treenin aloin tuntea itseni jopa kuumeiseksi, joten lähdin nopeasti pois.
Eilen oli toinen yritys. Tein täyden treenin ja se tuntui hyvältä. Ihanaa! Tänään, treeninjälkeisenä aamuna kurkkuni on arempi kuin yhtenäkään aamuna tähän asti ja olo tukkoinen. Meninkö sittenkin liian aikaisin salille? Teinkö liian kovan treenin?

Nyt annan kropan palautua ja lähden kokeilemaan huomenna jotain itselleni uutta; pelkkää eristettyä vatsalihastreeniä vain kehon omalla painolla. Uskon, että pystyn ja maltan tehdä treenin riittävän kevyesti, sillä kroppani ei selvästikään ole vielä valmis sellaiseen treeniin, mihin olen tottunut.

Opiskelutaustaa

2011-10-02T15:45:00.000+03:00

Kirjoitin, että aloitin työn ohessa opiskelun avoimen yliopiston kautta. Ajattelin omistaa ihan oma postauksen opiskelutaustalleni, koska olen tehnyt sitä aika paljon.... opiskellut siis.

Järjestyksessä:

peruskoulu
viestintäalan ammattitutkinto
ammattikorkeakoulussa tradenomin tutkinto
avoimessa yliopistossa johtamisen kursseja
avoimessa yliopistossa yhteisöviestinnän perusopinnot
avoimessa yliopistossa johtamisen aineopinnot
lukion kursseja
ylioppilastutkinto
avoimessa yliopistossa laskentatoimen aineopinnot (nyt!)

Ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen olen ollut koko ajan myös työelämässä täyttä työviikkoa tehden. Opiskelu työn ohessa on minulle tuttua, joten uuden aineopintokokonaisuuden suorittamisen ei pitäisi olla ylitsepääsemätön este.

Tällä kertaa motivaationi opiskeluun on kuitenkin erilainen kuin aiemmin työn ohessa suorittamissani opinnoissa: nyt tähtään siihen, että pääsen hyödyntämään lasketatoimen opintoja työelämässä ja mahdollisesti opiskelen tulevaisuudessa koko KTM:n tutkinnon.

Työn ohessa opiskelu käyntiin

2011-10-01T13:15:00.004+03:00

Syksy tuli ja mitä siitä seurasi? Kuten tuhannet koululaiset ja opiskelijat, minäkin aloitin opiskelun. Vuoden aikana pitäisi opiskella laskentatoimen aineopinnot avoimen yliopiston kautta. Aihe kiinnostaa minua kovasti ja uskon siitä olevan hyötyä myös omassa työssäni. Nyt on vasta ensimmäinen kurssi kesken ja aloittaminen on hieman takkuillut, mutta rytmin löytämiseen saakin mennä vähän aikaa, eikö niin?

Itsenäisessä opiskelussa haasteena on tietenkin ennen kaikkea se aloittaminen ja opiskeluun sitoutuminen. Kukaan ei vahdi selän takana, eikä minun tarvitse lähteä esimerkiksi kuuntelemaan luentoa yliopistolle. Tällainen opiskelu tyyli kuitenkin sopii ennen kaikkea työn oheen; aina ei jaksa ja toisina päivinä jaksaa taas enemmän. (Lisäksi on kuitenkin muutakin elämää, kuten harrastuksia.) Se, että aineopintopaketti maksaa muutaman satasen on tietysti oma motivaattorinsa - kun on kerran maksanut, niin kai ne kurssit sitten myös suorittaa?

Kolmekymmentä opintopistettä, aikaa toukokuun loppuun (itse asetettu takaraja). Kyllä se siitä suttaantuu.

Treenitekniikkaa

2011-09-26T20:07:00.002+03:00

Olen nyt hieman sairas, joten treenaamisesta ei tule mitään. Kulutinkin tänään aikaa etsimällä vinkkejä treenitekniikan parantamiseen tai ylipäätään kehitämiseen.

Minusta tuntuu, etten ole ainoa vapaita painoja vierastava nainen. Uskon, että moni muu kokee samoin kuin minä; vapailla painoilla treenaaminen kiinnostaa, mutta tekniikasta ei ole tietoakaan, eikä uskallusta kysyä kokeneemmilta. Vinkkaankin etsimään mieltä askarruttavia liikkeitä youtubesta ja opettelemaan liikkeitä imurin varrella. Sitten uskataakin mennä jo salille. :) Alkuun kannattaa tietysti tehdä pienillä painoilla ja hioa tekniikkaa, kyllä se siitä varmasti sitten.

Tässä linkkejä löytämiini videoihin, näiden liikkeiden tekniikka askarrutti itseäni;

Suorin jaloin maastaveto - sjmv
Kyykky
Kulmasoutu tangolla
Rinnalleveto

6/10 tapaaminen personal trainerin kanssa

2011-09-25T20:34:00.000+03:00

Jalat! Jalat olivat treenin keskiössä kuudennella PT:n ohjaamalla treenikerralla. Lämmittely aloitettiin ihan perinteisesti crossarilla, mutta sen jälkeen mentiin tekemään jalkakyykkyjä. PT huomasi pian, että olen aivan liian kireä; en pääse kunnolliseen syvään kyykkyyn, koska takareiteni lihakset ovat niin kireät, että ne ottavat vastaan.
PT heittikin, että "miten se on mahdollista? Vaikka venyttelen joka ilta ainakin parikymmentä minuuttia ja käyn lisäksi ohjatuilla venyttelytunneilla kerran viikossa?" Yeah right. :D

Tiedän, olen yksi niistä lusmuista, jotka eivät jaksa tai viitsi venytellä. Tiedän. Yritän parantaa tapani.

Mutta treeniin. Kyykkyjä teimme useamman sarjan, koko ajan painoa lisäten ja toistoja vähentäen. En edes muista kuinka paljon painoa viimeisessä sarjassa oli, mutta pystyin tekemään vain kuusi toistoa ja niistäkin viimeisessä PT auttoi.

Tämän jälkeen mentiin jalkaprässiin. Myös siinä jatkettiin samalla kaavalla; painoja sarja sarjalta lisäten ja toistoja vähentäen. Jalkaprässissä pystyin tekemään isommila painoilla - totta kai, kun ei tarvinnu kannatella painoja ja tasapainoilla niiden kanssa.

PT kehotti treenaamaan yksin molempia, sekä kyykkyjä että prässiä. Kyykkyjen tekeminen on kokonaisvaltainen liike, kun prässi taas eristää liikkeen, mutta samalla voi treenata isommilla painoilla.

Noissa molemmissa liikkeissä näkyi se, että sisäreiden alaosassa, polven lähellä olevat lihakset ovat minulla heikot. Aina painon käydessä kovaksi niin, että jouduin oikeasti tekemään töitä, alkoivat polveni taipua hieman sisäänpäin. PT päätti opettaa minua vahvistamaan niitä tekemällä polven ojennuksia laiteessa.

Alla oli siis jo kovaa jalkatreeniä; kyykkyjä ja prässiä irvistyksillä, ähkimisellä ja hiellä maustettuna. Viimeiseksi noin helppo ja simppeli liike - ja se oli tuskaa! Tein tuossa kolme sarjaa verratain kevyillä painoilla, mutta laitteesta noustessani humahdin vähän alas, koska polveni olivat pelkkää hyytelöä! Huh!

5/10 tapaaminen personal trainerin kanssa

2011-09-21T20:00:00.003+03:00

Huh! Rankka treeni!

Vaihelun vuoksi aloitettiin lämmittely soutulaitteessa. PT oli tarkkana siitä, etten tehnyt "tyhjiä vetoja", vaan koko ajan kunnolla vastuksella. Lämmittelyn aikana PT keksi, että treenataankin yläkroppaa kovaa soutulaitetta hyväksi käyttäen.

Lämmittelyn jälkeen PT antoi kovemmat ohjeet ja jatkoin soutulaitteella vielä vajaa 5 min. Tämän jälkeen siirryimme nopeasti tekemään pystypunnerruksia laitteessa. Minulla taitaa olla aika hyvät yläkropan lihakset, koska PT latasi alkuun aivan liian vähän painoja ja sai lisätä niitä koko jonkin aikaa ennen kuin alkoi tuntua siltä, että teen tötä.

Treeni oli periaatteessa samaa kiertämistä; soudussa syke ylös ja sitten pystypunnerruksia. En edes muista teimmekö kolme vai viisi kierrosta, olin aivan kuollut soutulaitetta vastaan taistellessani. Nyt ymmärsin, että ihmiset tosiaan voivat Suurimmassa Pudottajassa treenata niin kovaa, että oksentavat. Ei oksentaminen minulla lähellä ollut, mutta kyllä se tunne kropassa käväisi.

Treenin jälkeen tehtiin ihan peruskehonhuoltoa ja venyttelyä. Puuskutin, henki ei kulkenut ja kädet tärisivät. Mutta olipahan hyvä treeni! Ja juuri sitä, mitä päätetyöstä jumiutuneet niska- ja yläselän lihakset tarvitsivat.

Suklaata!!! (Se GFG:stä)

2011-09-20T19:00:00.000+03:00

Tältä viime päivät ovat näyttäneet. Dieetti lensi ikkunasta ja laskenut paino tuskin pysyy aloillaan, mutta kerranhan täällä vain eletään.

Olen taas sairas. Taas... no, itse asiassa olin näin pahasti sairas viimeksi keväällä. Joka tapauksessa sairastaessani annan itselleni luvan syödä mitä haluan. Kun olo on kurja ja voimaton, on jostain saatava energiaa ja mielihyvää. Siis suklaa, kuinka sinua kaipasinkaan!

Nautin suklaalevyistäni siitäkin huolimatta, että GFG-haasteen aikana paino tippui hieman yli pari kiloa. Tietenkään se kaikki ei tule muutaman päivän mässäilyllä takaisin, mutta sokerista irroutautuminen tulee olemaan taas oma pieni projektinsa.

GFG:stä jäi kuitenkin käteen monta asiaa, joiden soveltamista jatkan edelleen;

puuro raejuustolla pitää nälkää, aloitan edelleen päiväni raejuustopuurolla
maksimissaan neljän tunnin tauko syömisten välillä ehkäisee huutavaa nälkää ja ahmimista
opin syömään tonnikalaa - se onkin ihan hyvää (vaikka onkin kissanruokaa)
annoskoot ovat järkevöityneet
en tunne huonoa omaatuntoa siitä, että syön nälkääni

Aion siis tulevaisuudessakin nojata GFG:stä oppimiini asioihin. Totta kai syön jatkossa enemmän kuin GFG-dieetti ohjeistaa ja käytän enemmän rasvaa, mutta tuo dieetti on nyt ruokavalioni vahva perusta.

Täytyy myöntää, että olen aidosti yllättynyt siitä miten hyvin GFG:n aikana oppimani ruokailutapa sopii minulle.

- mutta vain, kun olen terve. Nyt nautin ihanasta suklaastani. :)

Kehonkoostumusta

2011-09-19T18:02:00.008+03:00

Kävin taas kehonkoostumusmittauksessa ja olen kaikin puolin normaali tai normaalin ylärajoilla.

Muita tuloksia:

Jos pystyisin käymään samalla laitteella toistekin, voisin verrata tuloksia näihin arvoihin:

Rasvamassaa olisi hyvä saada pienemmäksi, mutta viime aikojen mässäämisellä sitä muutosta ei kyllä tapahdu... Tästä kirjoitan vielä lisää.

4/10 tapaaminen personal trainerin kanssa

2011-09-05T20:00:00.000+03:00

Edellisen treenikerran aluksi sanoin trainerille, että treenataan kovaa; niin että huomennakin tuntuu! Keskustelussa tuli ilmi myös se, että olin tuntenut itseni viime aikoina vähän sairaaksi. Siihen ja kunnon toipumisaikaan vedoten PT sanoi, että tehdään kevyempi treeni.

Kevyt, hah! Loppujen lopuksi treenasimme vain keskivartalon lihaksia.

Tämän postauksen alussa olevan kuvan mukainen kulmasoutu lankussa oli minulle helppo liike; pysyin koko ajan suorana ja painot nousivat hyvin. Vasta kolmannelle kerralle PT löysi painot, jotka tuntuivat treenipainoilta. PT:n mukaan on kuulemma poikkeuksellista, että tuo liike oli minulle helppo - naiset kokevat sen usein vaikeaksi.

Minulle vaikea olikin liike, joka on kuulemma yleensä helppo naisille. Eli tämä asento pallolla:

Tuossa piti pysyä myös lankkuasennossa ja nostella jalkoja vuorotellen vajaa parikymmentä senttiä ilmaan. No can do!! Pallo oli jatkuvasti karkaamassa altani. Liike onnistuu minulta kyllä lattialla, mutta jatkuvasti liikkuvan pallon kanssa se oli erittäin haastava.

Teimme toki myös muutakin, mutta tässä oli se kiva liike vs. paha liike.

Ja kyllä tuntui seuraavana päivänä!

Huono dieettaja / GFG

2011-09-04T20:18:00.000+03:00

Go Fat Go -haastetta on takana kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni helposti, mutta toinen viikko oli haastava ja välillä vaikeakin. Painoa oli viime perjantaihin mennessä tippunut 2,3 kg eli perjantaina paino oli 61,7 kg. Pudotuksen luulisi motivoivan jatkamaan, mutta minulle ei käynyt niin. Koko viime viikon koin jatkuvaa nälkää (vaikka en treenannut) ja näin unta sokeriherkuista, joita en ollut nauttinut kuukausiin ennen dieetin alkua.

Annoin itselleni luvan herkuttelupäiviin. Tämä viikonloppu on mennyt syödessä mitä mieli tekee ja välillä melkein jopa tankatessa hiilareita. Täytyy sanoa, että herkutteluviikonloppu teki päälle hyvää. Nyt on taas virtaa jatkaa dieetin parissa huomisesta eteenpäin.

GFG-haaste onkin tällä kertaa vain kolmen viikon mittainen, mutta itse jatkan haasteen mukaisella ruokavaliolla vielä ainakin yhden viikon haasteen päätyttyä. Tavoitteena on pudottaa paino alle 60 kg:n ja eiköhän sen onnistu, kun välillä shokeeraa kroppaa herkuttelupäivillä (siis joka toinen viikko).

Raporttia edistymisestä luvassa.

Tasapainoa elämään - Haaste /3

2011-08-23T19:20:00.000+03:00

Balance In Me -blogin haasteen kolmannen osan pääosassa ovat rutiinit. Miksi olemme luoneet erilaisia rutiineja? Miksi joitakin rutiineja on vaikea muuttaa, vaikka tiedostamme muutoksen olevan hyväksi?

Anastasiya kirjoittaa, että kaikki rutiinimme palvelevat jotakin tarkoitusta, vaikka ne äkkiseltään näyttäisivät kuinka turhilta tai huonoilta valinnoilta. Esimerkiksi pikaruuan syöminen voi edustaa ystävien kanssa vietettyä aikaa tai valintaa helpottaa elämäänsä siten, ettei tarvitse tehdä ruokaa itse.

Rutiinista irroittautuakseen on ensin määritettävä, miksi kyseinen rutiini on syntynyt ja mitä tarkoitusta se on palvellut.
Kun nämä asiat on selvittänyt itselleen, on rutiinista irroittautuminen helpompaa. - Ystäviä voi tavata myös muualla kuin pikaruoan merkeissä. Jos et halua kokata, on muitakin vaihtoehtoja kuin epäterveellinen pikaruoka.

Rutiineista irroittautuminen on hankalaa myös siksi, että tutussa on helppo pysyä ja tapojen muuttaminen vaatii tietoista päätöstä ja energiaa päätösten toteuttamiseen. Joka askeleella rutiinien muokkaaminen käy kuitenkin helpommaksi, joten matka vain helpottuu sen edetessä.

Omalla kohdallani tämän harjoituksen ydin liittyy vahvasti edelliseen, eli aikasyöppöihin. Oma rutiinini, josta haluaisin eroon on liiallinen nettisurffailu. Käytän sellaiseen tarpeettoman paljon aikaa siihen nähden, mitä oikeasti netissä teen (luen kiinnostavia tekstejä tai osallistun jonkin foorumin keskusteluun).

Minun on hieman vaikeaa hahmottaa tämän turhan ajankäytön tarkoitusta. Mitä tarkoitusta se palvelee? Ehkä uteliaisuuttani? Ehkä foorumilla pyöriminen palvelee haluani kuulua johonkin yhteisöön (olisinko muka vähemmän kyseisen foorumin jäsen, jos viettäisin siellä vähemmän aikaa, mutta osallistuisin keskusteluun samalla tavalla kuin ennenkin?)

Uusi polku, askeleet kohti uutta rutiinia; työssä keskityn entistä enemmän työhöni ja tarkistan tietyt sivustot vain kaksi-kolme kertaa työpäivän aikana (ennen kahvi- ja lounastaukoja). Arkena minulla ei kotona olekaan juuri aikaa turhaan surffailuun, mutta viikonloppujen osalta sitä voisi rajoittaa. Kun olen selannut sivustot läpi laitan koneen kiinni sen sijaan, että jään pyörimään ja odottamaan uutta sisältöä. Ehdin kyllä lukea sen sitten, kun palaan sivustolle seuraavan kerran.

3/10 tapaaminen personal trainerin kanssa

2011-08-22T19:00:00.000+03:00

Edellisellä PT-kerralla paneuduimme yläkropan ja selän lihaksiin. Emme tehneet varsinaista lihaskuntoharjoittelua lainkaan, vaan lähinnä erilaista lihashuoltoa. Harjoittelu tuntui hyvälle ja opin erilaisia keinoja niska-hartiaseudun kiputilojen helpottamiseen ja niiden ehkäisyyn. Tämä oli näyttöpäätetyötä tekevälle arvokasta oppia, ja tulen varmasti toistamaan harjoituksia yksikseni.

Harjoituskerta oli ehdottomasti hyödyllinen, mutta tekemisen meininki jäi puuttumaan. Ensi kerralla aion pyytää, että treenataan ihan tosissaan niin, että hiki virtaa ja tuntuu, että tehdään.

Tasapainoa elämään - Haaste /2

2011-08-21T19:12:00.000+03:00

Aika tarttua Balance In Me -blogin elämän tasapaino -haasteen toiseen osaan, ajanhallintaan. Ajanhallinta on tärkeä osa elämän tasapainoa ja tunnetta siitä, että yksilöllä on jonkinlainen ote elämästään.

Blogissaan Anastasiya kertaa samoja asioita kuin monet muut zen-bloggarit, avainasioita ajanhallinnassa:

Ota vastuu ajankäytöstäsi ja valinnoista joita teet. Opi kieltäytymään aikaasi vievistä vastuista, jotka eivät kuulu elämäsi prioriteetteihin tai edes auta niitä millään tavalla.

Suunnittele aikataulusi prioriteettiesi ympärille, muuhun sinun ei tarvitse käyttää aikaasi.

Eliminoi aikasyöpöt, kuten tv:n edessä koomaaminen, päämäärätön nettisurffailu, merkityksettömät sitoumukset, turha roikkuminen sosiaalisessa mediassa jne. Aikasyöpöistä eroon pääsemikseksi kannattaa pohtia edesauttaako jokin aktiviteetti minkään henkilökohtaisen tavoitteen saavuttamista? Onko kyseinen aktiviteetti välttämätön? Teenkö kyseistä aktiviteettiä auttaakseni henkilöä, josta välitän? (sanomattakin lienee selvää, että jos vastaus edellä esitettyihin kolmeen kysymyksiin on "ei", kyseessä on vain aikasyöppö)

Suunnittele vain 80 % ajastasi. Jotain yllättävää voi aina tapahtua (ja todennäköisesti tapahtuukin), joten anna sellaiselle tilaa. Toisaalta varaa aikaa "vain olla" ja tehdä mitä mieli tekee - vaikka sitten kuluttaa aikaa aikasyöppöjen parissa, jos sellainen rentouttaa.

Erottele tärkeät ja kiireelliset aktiviteetit. Tärkeät edesauttavat sinua saavuttamaan tavoitteesi, kiireelliset vaativat huomiotasi heti. Pyri ennakoimaan ja minimoimaan kiireellisiin aktiviteetteihin törmäämistä.

Toisen harjoituksen pohdintaa:

Tarkoitus oli pohtia, kuinka elämässä tekemäni valinnat vaikuttavat päivittäiseen aikatauluuni.

Olen valinnut ottaa koiran. Tämä tarkoittaa, että herään töihin hieman aikaisemmin kuin koirattomana heräisin, koska minun on ulkoilutettava koira ennen töihin lähtöä. Samoin kiirehdin töistä kotiin ulkoiluttamaan koiran. Aktiivinen koirarotu vaatii minulta aikaa ja intoa erilaisiin harrastuksiin. Koira antaa paljon, mutta samalla se rajoittaa intoani harrastaa ilman sitä - en esimerkiksi ole enää vähään aikaan käynyt juoksemassa, koska koen ilman koiraa ulkoilemisen jokseenkin turhana.

Toki olen valinnut myös tehdä töitä. Työ vie suurimman osan ajastani jokaisena arkipäivänä. Työ tietenkin mahdollistaa myös paljon palkan kautta, joten ilman työtä eläminen ei ole minulle vaihtoehto (paitsi jos voitan lotossa).

Olen valinnut myös opiskella töiden ohella. Tämä valinta koettelee henkisiä voimavarojani tasaisin väliajoin, sillä opiskelu työn ohella on ajoittain hyvin rankkaa. Prioriteeteissani opiskelu ja siihen käytettävä aika tulevat kuitenkin vasta koiran ja oman liikunnan jälkeen. Opiskelen silloin, jos siihen löytyy kaiken muun jälkeen kiinnostusta ja voimia.

Toisena pohdinnan aiheena olikin kolmen tärkeimmän prioriteetin nimeäminen. Päivittäisessä elämässäni prioriteettini tällä hetkellä ovat koira, oma liikuntaharrastus, suunnittelematon aika (jolloin voin vaikka maata sohvalla kissa kainalossani).

Kolmantena harjoituksena oli suurimpien aikasyöppöjen nimeäminen ja sitoutuminen siihen, että pyrkii eliminoimaan niitä. Itselläni ei enää ole juuri muita aikasyöppöjä kuin turha netissä hengailu, vaikken tee sitäkään enää kovin paljoa (paitsi viikonloppuisin). Yritän nyt joka tapauksessa vähentää sitäkin.

Neljäs harjoitus on itselleni aika turha; anna itsellesi lupa kieltäytyä ainakin kolmesta pyynnöstä tai tehtävästä. Minä olen harjoittanut tätä elämässäni jo kauan, joten minulle ei edes tule eteeni pyyntöjä erilaisiin sitoumuksiin (paitsi töissä tietenkin).

Myös viides harjoitus menee minulta ohi, sillä tarkoituksena olisi alkaa käyttämään suunnittelutyökalua päivän aktiviteettien hallintaan. Itse käytän Googlen kalenteria yhdessä mieheni kanssa ja se riittää meille. Voimme kumpikin suunnitella sinne sekä henkilökohtaiset että yhteiset menomme helposti, sillä olemme jakaneet kalenterit toisillemme. Samassa kalenterissa näkyy siis kummankin menot. Lisäksi kalenteriin pääsee helposti kännykällä, joten se on aina saatavilla.

Tästä haasteen toisesta osasta käteen jäi lähinnä aikasyöppöjen tunnistaminen. Tiedän eliminoineeni niitä jo aika paljon, mutta muka-rentouttava nettisurffailu on vielä jäljellä. Loppujen lopuksi en saa siitä paljoakaan ja senkin ajan voisi käyttää esimerkiksi huomiota vaativan kissani silittämiseen.

Mukaan Go Fat Go -haasteeseen

2011-08-21T13:52:00.000+03:00

Huomenna alkaa jälleen (jo viidettä kertaa) FitFarmin Go Fat Go -laihdutushaaste. Kysymys on kuukauden kestävästä dieetistä ja lihaskuntoharjoittelujaksosta, jonka aikana pitäisi keneltä tahansa lähteä kilojen karisemaan. Ja tottahan lähteekin, sillä dieetin aikana nautitaan n. 1200-1400 kcal, joka alittaa kenen tahansa peruskulutuksen. Juju onkin siinä, että ihmisten on helppo seurata valmista ateriasuunnitelmaa ja treeniohjelmaa, joten laihdutusprojekti on astetta stressittömämpi.

En ole koskaan aiemmin osallistunut GFG-haasteisiin, vaikka olen niistä tietoinen ollutkin. Syitä on ollut useita;

Olen tiennyt pystyväni laihduttamaan yksinkin ja niinhän minä pystyinkin; vuosi sitten painoin n. 77 kg, nyt 64 kg!
Vastustin ihan periaatteesta koko haasteen ympärille paisunutta hypetystä. Kysymys kun ei kuitenkaan ole mistään rakettitieteestä vaan siitä, että syödään fiksusti vähemmän kuin kulutetaan ja tuetaan lihaskuntoa treenillä.
Dieetissä suositaan pitkälle prosessoituja tuotteita (vähärasvaisia, sokerittomia...)
Haaste on lähinnä keino markkinoida Fitfarmin palveluita (GFG:tä seuraavat Lite-ryhmät) ja Fastin tuotteita, mikä vähän karsastuttaa.

Tällä kertaa kuitenkin aion osallistua Go Fat Go -haasteeseen, kaikesta edellä mainitusta huolimatta. Syitä:

Painoni on jämähtänyt. Minulla on pudotettavana vielä viimeiset 4-5 kg. Haluan vauhtia noiden kilojen karistamiseen ja tietenkin helpoimman kautta; valmis ruokavalio minulle kiitos!
Haasteen ruokavaliossa promotaan paljon Fastin tuotteita, ok. Mutta koska niiden ravintoarvot on haasteen laskettu, niin miksi en tekisi tätäkin helpoimman kautta ostamalla niitä. Osallistun siis myös Fastin myynnin kasvattamiseen minäkin. (Sitä paitsi, käytän Fastin tuotteita muutenkin, joten miksen ostaisi myös DietMixiä).
Noudattamalla GFG:n ruokavaliota pystyn syömään fiksusti alle kulutukseni ilman, että minun pitää laskea kaloreita itse.

Kuten näkyy, syyni lähteä tähän haasteeseen mukaan perustuvat ennen kaikkea vaivattomuuteen. Olenkin viime aikoina ollut väsynyt kaloreiden laskemiseen, syömisten punnitsemiseen ja tavoitteelliseen liikuntaan. En ole käynyt salilla yli viikkoon (osaltaan tämä johtuu myös flunssaisesta olosta), enkä ole seurannut kaloreitani vähintään yhtä pitkään aikaan. Olen siis vähän uupunut koko hoikistumisprojektiin, joten GFG-haaste tulee kuin tilauksesta helpottamaan arkeani, mutta samalla varmistamaan oikean kehityssuunnan.

Muita mukaan lähtijöitä?

Pukeutumisen helppous

2011-08-10T21:00:00.001+03:00

En jaksa miettiä mitä puen päälleni töihin, vaatteiden valinnan on oltava helppoa ja nopeaa. Toisaalta säilytystila kotona on yhtä rajallista kuin mielenkiintoni ostella vaatteita. Viime aikoina olenkin siirtynyt univormu-pukeutumiseen.

Eli, mustat housut + perussiisti lyhythihainen:

Jos paleltaa, töissä on musta neuletakki edellisten päälle:

Oikeastaan koen pärjääväni edellisten kanssa vallan mainiosti. Neljässä paidassa on aivan tarpeeksi vaihtelua viidelle työpäivälle toimistoon.

Ostin kuitenkin myös kolme pitkähihaista:

Nämä eivät ole mitä tahansa asukokonaisuuksia, vaan ihan oikeasti juuri ne vaatteet, joita töissä pidän. Yläosat ovat Espritin ja housut H&M:n. Ei viimeisimmän muodin mukaista, mutta edullista, perussiistiä ja helppoa. Me likes.

Tasapainoa elämään - Haaste

2011-08-07T17:00:00.000+03:00

Tämän blogin oikeassa reunassa on listattu "zen-blogeja", joita luen. Hiljattain Balance In Me -blogin julkaisija Anastasiya Goers päätti aloittaa "Live a More Balanced Life in 1 Month" -haasteen, johon tietenkin tartuin. Tarkoituksena on seuraavan kuukauden ajan pohtia mm. sitä, mitä tasapaino omassa elämässä tarkoittaa, miten se saavutetaan, mitä ovat oman elämän tavoitteet ja mitä niiden saavuttamiseksi voi joka päivä tehdä. Tulevaisuudessa tulen kirjoittamaan omia pohdintojani näistä asioista ja toivottavasti osaltani innostan myös joitakin teistä lukijoista samaan.

Ensimmäisen harjoituksen pohdintaa:

Elämän tasapaino tarkoittaa minulle

mielenrauhaa
onnellisuutta
itsenäisyyttä tehdä omia, itseä ja omaa hyvinvointia koskevia valintoja
keskittymistä minulle tärkeisiin asioihin hyvällä omalla tunnolla ilman, että koen tekeväni hallaa jollekin muulle asialle / ihmiselle
omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimista
asioiden, negatiivistenkin, näkemistä positiivisessa valossa
uskoa siihen, että kaikki kääntyy parhain päin
omien heikkouksien hyväksymistä ja kehittämistä
järkevää rahankäyttöä
asioiden hyväksymistä (mennyttä / muita et voi muuttaa)

Anastasiya kirjoittaa, että ydinuskomus on se asia, jonka avulla selviydymme mistä tahansa kriisistä, joka rohkaisee meitä seuraamaan intohimojamme, ja joka tuo lohtua, kun elämä kohtelee kaltoin. Toinen harjoitus oli pohtia, mikä on oma ydinuskomukseni. Minun vastaukseni tähän tuli esille jo tuossa edellä. Minun ydinuskomukseni on, että "minä selviän kyllä, kaikki kääntyy parhain päin."

Kolmantena harjoituksena tuli miettiä, miten haluaisin suhtautua asioihin. Tässä kohtaa aikaisemmat kokemukseni astuvat kuvaan ja heijastuvat pohdinnoistani.
Haluaisin suhtautua asioihin avoimin mielin ja rohkeasti. Haluaisin suhtautua uusiin ihmisiin lämmöllä ja luottavaisesti, eivät he oletusarvoisesti halua minulle pahaa tai pidä minua epämiellyttävänä. Haluaisin pystyä hyväksymään virheeni, tunnustaa ne ja oppia niistä. Haluaisin kohdata kaikki asiat positiivisessa valossa.

Neljäs ja viimeinen pohdinnan kohde oli kartoittaa, mitkä elämän osa-alueet ovat minulle tärkeitä juuri nyt. Helppoa.
Juuri nyt minulle tärkeää on

koiran kanssa harrastaminen
omasta fyysisestä (ja sitä kautta henkisestä) hyvinvoinnista huolehtiminen
parisuhde
kissastani huolehtiminen
oma jaksaminen
ammatillinen kehittyminen

Tämä oli ensimmäinen tehtävä, pian edessä on toinen. "Live a More Balanced Life in 1 Month" -haasteeseen ehtii vielä hyvin mukaan, lähdetkö?

2/10 tapaaminen personal trainerin kanssa

2011-08-07T07:56:00.003+03:00

Toisen treenin alussa PT kysyi, että mitä haluaisin tehdä. En ensin oikein osannut sanoa mitään, mutta sitten sain puristettua, että haluaisin oppia treenaamaan kahvakuulalla. Olen käynyt parilla ohjatulla tunnilla, mutta haluaisin enemmän opastusta tekniikkaan ja sitä kyllä sain! Yksityisen kahvakuulatreenin aikana hiki virtasi, hengästytti ja tuntui, että nyt treenataan. Oli kyllä hyvä treeni! Nyt minulla on enemmän luottoa itseeni lähteä tekemään monipuolista kahvakuulatreeniä myös itsenäisesti.

Muuten treenauksesta oli viiko tauko; joka ilta tunsin oloni heikoksi ja kuumeiseksi, joten en lähtenyt rasittamaan kroppaa yhtään enempää. Vointi alkaa olla parempi, joten enköhän ole taas pian treeniaikataulussa.

Epäonnistumiset kasvattavat, eikö niin?

2011-08-06T14:37:00.000+03:00

Kuva meidän purutreeneistä.

En käsittele epäonnistumisia kovin hyvin. - Yleensä en edes epäonnistu, koska en anna itselleni mitään mahdollisuutta sellaiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että olen pysytellyt poissa tilanteista, joissa epäonnistumisen riski on suuri, oli kyse sitten isosta tai pienestä asiasta.

"Biljardia? En minä pelaa, en osaa (tarpeeksi hyvin)."
"Vierasta kieltä natiiville puhujalle? Ei pysty, oikeastan en osaa kieltä yhtään (muka)."
"Ai että minä varmistaisin miehen valjaita kiipeilyseinällä? Ei ei ei! Ota sinä, ohjaaja, mieluimmin ne."

Inhoan epävarmuutta ja epäonnistumista.

Mutta mitä siitä epäonnistumisesta oikeastaan seuraa?

Sitä olen tällä viikolla pohtinut, koska tiistaina koin epäonnistumisen: pääsin koirani kanssa osallistumaan BH-kokeeseen ja se meni aivan plörinäksi. Koirani ei ollut lainkaan mukana eikä todellakaan esittänyt sitä osaamistasoa, jolla koira mielestäni on. Saattoi olla, että vieras kenttä ja ihmiset hämmensivät koiraa, mutta todennäköisintä on, että pilasin suorituksen omalla jännittämiselläni. Keskeytin kokeen lähes alkuunsa sillä huomasin, ettei koirani ollut lainkaan mukana tilanteessa.

Harmitti, otti päähän ja hävetti niin paljon, että ruoskin itseäni vielä seuraavanakin päivänä.

Mutta mitä oikeastaan tapahtui?

Minä ja koirani epäonnistuimme kokeessa. Ei sen kummempaa.

Mitä se tarkoittaa?

Saimme keskeytys-merkinnän kilpailukirjaan, kokemusta koetilanteesta sekä oppia että motivaatiota tuleviin treeneihin. Ei mitään sen kamalampaa.

En minäkään voi aina onnistua kaikessa, eikä epäonnistumisessa ole oikeasti mitään hävettävää. Niin kai sattuu meille kaikille joskus - ainakin, jos heittäytyy tilanteisiin ja antaa sille mahdollisuuden. Tai sitten onnistuu.

“Being happy doesn't mean that everything is perfect. It means that you've decided to look beyond the imperfections.”

2011-07-30T19:57:00.000+03:00

Tänään istuin tuulisella järven rannalla ja mietin, että olen onnellinen.

Laitoin otsikoksi onnellisuutta koskevan lempilainaukseni. Se kiteyttää hyvin ajatuksen siitä, että onnellisuus on valinta ja että voi olla onnellinen, vaikka kaikki ei olisikaan täydellistä.

Ei minullakaan kaikki ole parhaalla mahdollisella tavalla;
Viime aikoina on ollut paljon yllättäviä eläinlääkärikuluja, jotka ovat vetäneet talouden tiukalle.
Koirani on ottanut takapakkia tottistreeneissä, vaikka koepäivä lähestyy.
En ole hoikistunut alunperin kuvittelemaani tahtia.
Mieheni on vielä muutaman viikon ajan arkipäivät poissa kotoa. Kaipaan häntä jakamaan arkea kanssani.
Viikon kuluttua menemme hautajaisiin.
Olen etääntynyt vanhemmistani enkä tiedä, haluanko enää läheisempiä välejä. Ehkä, mutta asia on vaikea.

Kaikesta huolimatta huomasin tänään, että olen onnellinen - ja haluan valita olla jatkossakin.

“Happiness is not the absence of problems but the ability to deal with them.”

Vihreät pirtelöaamut

2011-07-29T17:40:00.001+03:00

Jokin aika sitten kirjoitin aloittaneeni viherpirtelökokeilut. Ilokseni voin kertoa, että viherpirtelöistä on tullut kiinteä osa arkeani! Tällä hetkellä perusaamupalani on seuraavanlainen:

30 g rucolaa / tammenlehtisalaattia / jääsalaattia (tai kaikkia vähän..)

(pari oksaa basilikaa / pari jäistä parsakaalinnuppua)

2 rkl vehnäleseitä)

1 banaani

250 g maitorahkaa

3-3,5 dl vettä

pari jääpalaa

Suosittelen!

Avokado on aiheuttanut päänvaivaa: En pidä sen mausta, mutta ravintoaineidensa puolesta se pitäisi ehdottomasti lisätä ruokavalioon. Saatoin hiljan keksiä ratkaisun, sillä onnistuin peittämään avokadon maun seuraavaan pirtelöön:

pari avokadoa (kuorittu, siemen poistettu)

banaani

10 g rucolaa

1,5 dl jäisiä mansikoita

2 rkl vehnäleseitä

1 dl minttusuklaan makuista heraproteiinijauhetta

300 g vettä

Hera on tietenkin lisäravinne ja keinotekoisesti makeutettu, mutta sallin sen itselleni pirtelön piristäjänä ja palautusjuomana. Tuo minttusuklaa on kuitenkin maultaan sellainen, ettei siinä maistui muu kuin minttu - omiaan peittämään avokadon maun. Taidan ostaa tuota heraa jatkossakin ihan vain siksi, että sen avulla saan alas jopa pahanmakuisia - mutta terveellisiä - pirtelöitä.

Mistä tietää haluaako lapsia?

2011-07-28T12:09:00.004+03:00

Eräällä foorumilla keskustelunaiheeksi nousi "mistä tietää haluaako lapsia?" Mielenkiintoiseen keskusteluun ovat osallistuneet sekä lapselliset että lapsettomat ihmiset. Erään keskustelijan hyvä vinkki on pohtia rehellisesti sitä ahdistaako ajatuksena enemmän lapsen saaminen vai se, ettei koskaan saa lasta. Muutenkin keskustelussa on painottunut itsetuntemus ja rehellisyys itseään kohtaan.

Osallistuin keskusteluun itsekin kertomalla, että minä en oikeastaan koskaan halunnut lapsia tai edes osannut kuvitella eläväni lapsiperheen arkea. Häiden alla kaikki kuitenkin muuttui; huomasin tarvitsevani lapsen, juurikin tarvitsevani. Kai se oli sitten sitä vauvakuumetta? Jälkeenpäin olen analysoinut, että tämä johtui todennäköisesti usean eri tekijän summasta; ulkoiset paineet, meneillään olleen kaukosuhteen paineet, oma hormonitoiminta...

Tämän uuden mielenliikkeen seurauksena annoimme raskaudelle mahdollisuuden, emmekä käyttäneet ehkäisyä noin vuoteen. Tuosta ajasta viimeiset kuukaudet pelkäsin raskautta kuollakseni ja tunne vahvistui kuukausi kuukaudelta. Tuolloin aloin pikkuhiljaa tietoisesti kyseenalaistamaan haluani saada lapsi (osittain ehkä noiden kokemieni tunteiden vuoksi) ja lopulta tiedostin, että mieleni sopukoissa äänii huutaa "EI! Minä en ihan oikeasti halua lapsia!!!"

Tässä kohtaa minä olin rehellinen itselleni. Asian käsittely vei jonkin aikaa ja aiheutti myös pienen parisuhdekriisin, mutta minä sain rauhan; en halua lapsia.

Asian kanssa puntaroivia neuvonkin; kuuntele sisintäsi, ole rehellinen itsellesi. Mitä SINÄ haluat? Millaista elämää SINÄ haluat elää?
En puhu puolisostasi, anopista, tai äidistäsi. Puhun SINUSTA.

Uutta blogini kävijää saattaa ehkä kiinnostaa, mitä olen aiemmin kirjoittanut aiheesta. Tässä pari linkkiä:

Rakkaus saattaa olla irtipäästämistä

Lisäksi suosittelen:

Happily Childfree

"i cannot handle being a mother anymore"

Kesälomaviikko maistui minttujäätelöltä

2011-07-25T14:49:00.005+03:00

Kuluneen seitsemän päivän aikana tapasin sukulaisiani ja ystäviäni, ajoin n. 1500 km, mökkeilin sekä lammen rannalla että Saimaan saaressa, söin ja join hyvin, nauroin, saunoin, uin ja pidin hauskaa. Upea viikko!

Tämä oli samalla kesälomani, sillä työpaikan vaihdos vei kertyneet lomat, joten muita reissuja tai muutakaan lomailua ei tälle kesälle ole enää tiedossa. Asia ei minua haittaa, sillä kulunut viikko oli kaikin puolin onnistunut ja tuntui pidemmältä kuin se todellisuudessa olikaan.

Nyt edessä onkin paluu arkeen; ravintopuoli taas kuntoon ja liikuntaa ohjelmistoon. Kyllä se tästä, pikkuhiljaa...

Herkkupäivä... eh. Viikko.

2011-07-18T16:00:00.001+03:00

Aina ei pidä kiristellä, sitähän PT:kin sanoi. Herkkupäivän sijaan minulla oli herkkuviikonloppu, johon kuului mm. 3 jäätelöä, paneroitua (!) kampelaa, perunoita ja pieni suklaapatukka. Eikä siinä kaikki; tällä viikolla lähden jälleen reissuun. Ensin pariksi päiväksi yhdelle mökille ja sitten pariksi päiväksi toiselle.

Tiedän, että dieettiä voi aivan hyvin noudattaa myös seurasta ja ympäristöstä riippumatta jos todella haluaa. Minun täytyy kuitenkin myöntää, etten halua. En halua nipottaa omista syömisistäni, kun kaikki muut herkuttelevat ja syövät hyvin. Toki pyrin tekemään fiksuja valintoja, eli grillaan lohta ja kasviksia, enkä juo kovin paljoa alkoholia, mutta aivan varmasti tulen herkuttelemaan esimerkiksi makealla piirakalla ja kekseillä.

Viime viikolla painoin 64.3 kg. Herkkuviikonlopun jälkeen painoni oli tänä aamuna sama, mutta jo nyt hieman mietityttää mitä vaaka viikon kuluttua näyttää. Raporttia siis luvassa. :)

Terveellinen ruokavalio ja ruuan monipuolisuus

2011-07-18T09:11:00.000+03:00

Monipuolisesti syöminen on minulle suurempi haaste kuin terveellisesti syöminen - for real. Olen nyt viime viikon ajan aloitin aamuni viherpirtelöllä, söin kasviksia 500-700 g päivässä ja päivittäinen kalorimäärä suhteutui hyvin kulutukseeni.

Mutta, viherpirtelöni on aina samanlainen. Söin koko viime viikon lounaaksi tomaatti-porkkanakeittoa raejuustolla, välipalaksi omenoita ja iltapalakin oli lähes samanlainen päivästä toiseen. PT painotti minulle, että minun pitäisi syödä monipuolisesti, koska pysymällä vain tietyissä kasviksissa jäävät muista kasviksista saatavat hivenaineet yms. vähälle.

Saman ruuan syöminen on helppoa. Sunnuntaina voi tehdä ison kattilallisen keittoa, josta riittää työpaikkalounaseväät koko viikoksi. Aamun aloittaminen selkärangasta tulevalla viherpirtelön reseptillä on nopeaa. Kaupassa käynti on superhelppoa, koska koriin valikoituvat ainekset löytyisivät jo melkein unessa.

Tiedän, että monet kokevat etteivät pysty syömään samaa ruokaa useampana päivänä viikossa. Minulta tuo ominaisuus puuttuu kokonaan. En edes ajattele asiaa, ruoka ei ole minulle sellainen nautinto, vaan lähinnä polttoainetta ja keino jaksaa eteenpäin. (Nyt ainakin koen niin, on tietysti syytä katsoa peiliin ja miettiä, että mistä se vuoden takainen ylipaino oikein kertyi.)

Tänään tein sitten hieman tavallisesta poikkeavan viherpirtelön aamupalaksi. Lounaskin on kaapista löytyneistä jämistä koostettu salaatti eikä aineksia riitä huomiselle.
Yleisesti ottaen luulen kuitenkin, että aion jatkaa tapaani tehdä iso kattilallinen ruokaa sunnuntaisin niin, että saan siitä koko seuraavan viikon lounaseväät. - Kunhan vain en tee joka sunnuntai samaa ruokaa.

Tutustuminen viherpirtelöihin on alkanut

2011-07-11T20:53:00.002+03:00

Julistan viherpirtelöseikkailut alkaneeksi!

En tiennyt mitä vihreää ostaisin ensimmäisiin viherpirtelöihini, joten poimin kaupasta tarpeita vähän sieltä täältä. Mukaan tarttui ruukullinen rucolaa, pussillinen jääsalaattia, avokadoja ja pakasteesta pussillinen parsakaalia. Yritin etsiä valmiita reseptejä, mutta runsauden tulva iski vsten kasvoja; en tiennyt mitä niistä kokeilisi ja toisaalta minulla ei ollut ruoka-aineita mielenkiintoisimpien reseptien toteuttamiseksi. Lopulta päätin vain heittää lonkalta ja tässä vähän tuloksia.

Ensimmäinen aloittelijan viherpirtelöni:

3,5 dl vettä
80 g vadelmia
10 g vehnäleseitä
33 g rucolaa (puolet ruukullisesta)
100 g banaania (pieni)

Ensimmäisellä kerralla en lisännyt sekaan rahkaa, mutta koska PT painotti syömään joka aterialla proteiinia, lisäsin tähän toisella kerralla myös n. 200 g maitorahkaa. Tämä viherpirtelö ei ole vihreä, mutta aloittelijalle sopiva, eikä edes pahan makuinen. Rahkaa sisältävässä versiossa kaloreita on 277, proteiinia 28 g, hiilareita 32 g ja rasvoja 2,5 g.

Seuraavaksi teinkin sitten ihan oikeasti vihreän viherpirtelön:

avokado
80 g pakasteparsakaalia
22 g jääsalaattia
3 dl vettä
120 banaania (normikokoinen)
10 g vehnäleseitä
20 g tummaa soijaproteiinirouhetta

Tässä 350 kcal, 19 g proteiinia, 33 g hiilareita ja 17 g rasvoja.
Tähän on ehdottomasti laitettava seuraavalla kerralla hieman hunajaa makeutta tuomaan, tämä ei nimittäin ollut kovin herkkua.

Pitää vielä vähän tuunata näitä tai kehitellä vielä kokonaan uusi vaihtoehto. Tavoitteena olisi pari-kolme vaihtoehtoa, joita voisi vaihdella.

Sanotaanko, etten ole vielä ihan täysin ihastunut, mutta olen kyllä huomannut sen mukavan asian, että pirtelön muodossa tulee nautittua päivän kasvikset helposti ja nopeasti. Pelkästään nämä kaksi viherpirtelöä päivässä riittävät takaamaan sen, että saan 500 g kasviksia päivässä. Lisäksi näissä on yhteensä 25 g kuituja, eli niidenkin osalta päivittäinen suositus täyttyy helposti.

Jatketaan kokeiluja! Vinkkejäkin saa toki laittaa!

1/10 tapaaminen personal trainerin kanssa

2011-07-09T09:27:00.002+03:00

Kuluneella viikolla oli ensimmäinen tapaaminen PT:n kanssa. Alunperin oli tarkoitus treenata, mutta koska tunsin oloni kuumeiseksi käytimme ajan ravinto-ohjeisiin ja ruokavalioni analyysiin.

Toimenpiteet:

Koska käytän Kalorilaskuri.fi -palvelua, se helpottaa. Asetan sinne peruskulutukseksi 1500 kcal ja lisään liikunnassa kuluttamani kalorit sykemittarin mukaan. Päivittäinen vaje -200 kcal, muokataan tarpeen mukaan.
Lisää vihanneksia ruokavalioon! Koska pidä pirtelöistä, opettelen juomaan alkuun ainakin yhden viherpirtelön päivittäin. Tavoitteena löytää vaikka kolmekin erilaista viherpirtelöä, joita voin vaihdella.
Aikaisempaa isompi lounas (ennen se oli kooltaan välipalan luokkaa).
Yksi herkkupäivä viikossa, jolloin ei lasketa syömisiä.

PT teki minulle kehonkoostumusmittauksen. Tuloksia:
paino: 66.5 kg
painoindeksi: 23.8
peruskulutus: 1472 kcal
rasvaprosentti: 25.1
rasvamassa: 16.7 kg

Toki kehonkoostumusmittaus on vain suuntaa antava, eikä eri laitteiden antamia arvoja voi verrata keskenään. Kuitenkin pystyn seuraamaan suhteellista muutosta käymällä tuolla samalla laitteella jatkossakin. Tavoitteeksi muodostui seuraava: rasvaprosentiksi 20 tuolla samalla laitteella mitattuna. (Siinä onkin tavoitetta sitten...)

Ensimmäinen treenikerta meillä on lomasuunnitelmista johtuen vasta viikolla 30. Siitä eteenpäin jatketaankin sitten kerran-kaksi viikossa tahdilla, ja totta kai aion liikkua myös itsenäisesti. Tällä hetkellä ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin saada ruokavaliota kuntoon. Viherpirtelöihin tutustuminen tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista...

Ajatuksia kaloriteoriasta ja syömisestä

2011-07-04T20:18:00.001+03:00

Hhmm... kaloriteoria, puolesta ja vastaan löytyy vaikka kuinka paljon mielipiteitä. Omaan kokemukseeni perustuen taipuvainen suosimaan niin sanottua kaloriteoriaa, eli tässä tarkoitan sillä sitä, että peruskulutus + itse aiheutettu kulutus = päivän energiatarve ja paino laskee, jos ei täytä energiatarvetta kokonaan. Vastaavasti paino nousee, jos tankkaa energiaa (syö) yli energiatarpeen.

Tiedän, että kaloriteoriaa on kyseenalaistettu paljon ja moni kertookin, että se on omalla kohdalla osoittautunut vääräksi. Erityisesti karppaajien keskuudessa kaloriteoria on moneen kertaan tuomittu ja esimerkiksi ranskalainen Michael Montignac (ei lääke- tai ravintotieteilijä) on mielestään kumonnut kaloriteorian kirjassaan "Syön hyvin ja siksi laihdun." Toisaalta yhdysvaltalainen ravintotieteen professori Mark Haub laihdutti 12 kiloa kymmenessä viikossa vain todistaakseen, että laihduttamisessa tärkeintä on syötyjen kalorien määrä.

Kaikki ihmiset ovat erilaisia, meillä on keskinäisiä eroja erityisesti aineenvaihdunnassa, mieltymyksissä ja eri ruoka-aineiden sietokyvyssä.

Oma historiani on sellainen, että innostuin puhtaasta, luonnonmukaisesta ruokavaliosta joskus vuonna 2008. Samaan aikaan aloin alakarpata, eli rajoitin hiilihydraattien syömistä n. 20 grammaan päivässä. Alkuun määrä oli noin alhainen, mutta viimeisinä karppauskuukausina hiilarit olivat n. 60 g:n päivätasolla. Korvasi hiilihydraatit rasvalla. Alakarppaus ja rasvaisen ruuan syöminen eivät sopineet minulle; noin vuoden kyseisellä ruokavaliolla oltuani heräsin tajuamaan, että

liikuntamääräni olivat laskeneet huimasti. En ollut ymmärtänyt, että kehoni tarvitsee hiilihydraattea jaksaakseen liikkua.
olin lihonnut n. 10 kg noudattaen alakarppia ja puhtaista raaka-aineista koostuvaa ruokavaliota.

Lisättyäni ruokavaliooni hiilihydraatteja 100 %:n ruisleivän ja maidon muodossa jaksoin taas liikkua enemmän. Lisäsin hiilareita maltillisesti, sillä karppaja minussa kauhistui yli 80 g:n meneviä hiilarimääriä. Pikkuhiljaa ymmärsin, että jaksaakseen kroppani vaatii enemmän. Enemmän hiilihydraatteja polttoaineeksi. Vuoden 2010 keväällä juoksin jo säännöllisesti ja paino tippui jatkuvasti niin, että oli lopulta tuon info-sivun lukemissa.

Myönnän treenanneeni välillä jopa liikaakin, minkä vuoksi sairastelin paljon. Luulen kuitenkin kroppani todistaneen sen, että ainakin minuun pätee se tutkittu seikka, että vähähiilihydraattinen ruokavalio yhdsitettynä kovaan treenaamiseen heikentää vastustuskykyä.

En edelleenkään syö riisiä, perunaa tai pastaa, vaan korvaan edelliset kasviksilla. Ostan 100%-ruisleipää, jonka voitelen oivariinilla. Syön (luomu)kananmunan melkein joka päivä, juustoni on oltermannia. Juon paljon kevyt maitoa ja protskujen riittävän saamisen varmistan proteiinilisällä (en ole joulun jälkeen syönyt muuta lihaa kuin kalaa, mutta harkitsen myös lintujen lisäämistä ruokavaliooni).

Lisäksi nyt, kun haluan laihtua, lasken myös kaloreita Kalorilaskurin avulla. Hakusessa on kuitenkin peruskulutukseni suuruus, mutta toivon saavani personal trainerilta apua sen määrittämiseen. Nyt otan iltapalaksi suklaan makuista protskulisää maitoon sekoitettuna. Kuin kylmä kaakao, mutta proteiinipitoisempaa. :)

Pohdinnasta päätökseen - nyt minulla on oma personal trainer!

2011-06-28T20:51:00.000+03:00

Aiemmin kirjoitin pohtivani personal trainerin palkkaamista. Sanoista tekoihin, tein tänään 10x sopimuksen Markun kanssa, josta myös kirjoitin tuossa aiemmassa postauksessani. Pt-paketilla on toki hintaa, mutta onneksi sen saa maksaa itselle sopivissa erissä, minä otin kahdessa erässä. Tämä on nyt sijoitus minuun itseeni. Tai ainakin synttärilahja itselleni.

Sovimme Markun kanssa ensimmäisen tapaamisen ensi viikon torstaille, seuraavalla viikolla onkin sitten kaksi. Sitä seuraavalla viikolla lomailen, joten yksi viikko jää kokonaan ilman ohjattua treeniä ja itsenäinenkin treenaaminen tulee olemaan aika vähäistä.

En malta odottaa personal trainerin ohjaamia treenejä! Hikipisaroiden valuessa silmiini ja lihaskivuista kärsien tulen varmaankin vielä katumaan tätä innostustani. Uskon kuitenkin, että lopussa kiitos seisoo. En tiedä millaisia muutoksia kehossa on mahdollista saada kesän aikana aikaiseksi, mutta toivon tietenkin selkeää kehitystä tapahtuvan. Tavoitteena on rasvaprosentin pienentäminen ja parempi lihaserottuvuus. Tulen tietysti raportoimaan edistymisestä ja ehkä jopa pääsen julkaisemaan jotain ennen & jälkeen -kuvia. Toivottavasti!

Tänään kävin Elixialla tekemässä pelkän aerobisen treenin; 45 min cross trainerilla, samalla katon rajassa olevasta tv:stä Suurinta Pudottajaa katsellen. :) En pystyisi lukemaan ja tekemään intensiivistä treeniä, mutta tv:n katselu kyllä onnistuu. Tv on sen verran kaukana, että pelkästään pitämällä pään pystyssä ja suuntaamalla katseen eteenpäin, näkee hyvin. Kilpailijoiden tehdessä "last chance workoutiaan" lisäsin itsekin vastuksia. Oli vähän fiilistä tekemisessä. :)

Vihdoin tutustuin kahvakuulaan!

2011-06-23T12:05:00.000+03:00

Jo parin vuoden ajan olen haaveillut kahvakuulatreeniin tutustumisesta - olen kuullut siitä niin paljon positiivisia kommentteja, että olen suorastaan palanut halusta päästä kokeilemaan. Onneksi en kuitenkaan rynnännyt ostamaan omaa kuulaa vaan maltoin mieleni; nyt kun olen Elixian jäsen en tarvitse omia kuulia, niitä löytyy Elixian vapaapainotiloista mainioisti. - Säästyin siis yhdeltä hankinnalta!

Mutta niin, se kuulailu. Arastelin lähteä kokeilemaan kuulia omin päin, enhän minä tiennyt mitään tekniikasta tai edes liikkeistä itsestään. Tämän vuoksi lähdin Elixian tarjoamille ohjatuille kahvakuultatunneille (jotka tosin kestävät 30 min.) oppia hakemaan. Olen nyt käynyt kahdella tunnilla joista varsinkin jälkimmäinen jäi positiivisesti mieleen. Opin liikeitä ja suoritustekniikkaa niin paljon, että voin nyt tehdä jonkinlaista perustreeniä myös itsenäisesti. Ohjattu treeni oli siis todella hyödyllinen ja pidin siitä niin paljon, että lähden varmaan jatkossakin tuon saman ohjaajan tunnille huhkimaan - töitä sai tosiaan tehdä ja hikipisarat ilmestyivät otsalle jo ennen puoltaväliä.

Minun ja koirani harrastukset nyt; suojelun purut ja tottis

2011-06-22T17:00:00.000+03:00

Meidän osaltamme tokoilu jäi lyhyeen ja päätin pysytellä vain palveluskoiralajeissa. Koen ne paljon enemmän sekä itselleni, että koiralleni sopiviksi. Olemme jatkaneet suojelun puruharjoituksia ja välillä käymme ohjatussa tottisryhmässä. On paljon tekemistä ja opin joka kerralla jotain uutta.

Edelliset suojelutreenit menivät aika huonosti; olin itse aika pihalla ja välillä tuli totaalisia oikosulkuja sen suhteen, että mitä minun pitikään tehdä. Koirakaan ei suoriutunut parhaalla mahdollisella tavalla; se ei uskaltanut purra maalimiehen tyynyä. Otettaan se korjasi, mutta ei uskaltanut ottaa kunnolla kiinni. Erään harjoituksissa olleen ohjaajan mukaan tuota voi olla vaikea korjata. Harmitus. Toivon vain, että ensi viikon treenit menevät paremmin.

Kohta lähdemme tottistreeneihin. Minulla on ollut sellainen ongelma, että vaikka koira työskentelee innolla kotona, kentällä se heittäytyy ihan uunoksi vässykäksi. Kotioloissa treenaamme tottista joko sisällä tai läheisellä hiekkakentällä. Koira lähtee "kotitreeneihin" innolla ja yrittää vetää sille hiekkakentälle innosta puhkuen. Kentällä taas...
Tänään hankin oman avaimen kentälle ja näin pääsemme sinne myös keskenämme. Toivon, että koira oppii suhtautumaan kentälle menoon samalla innolla kuin kodin lähellä olevalle hiekkakentälle lähtemiseen.

Lisäksi toivon, etteivät tämän illan treenit mene itseltäni ihan penkin alle. :D Loppujen lopuksihan opittavaa on minulla, ohjaajalla, koira kyllä työskentelee, kun osaa ohjata sitä oikein.

Muutos tuo haasteita mukavuudenhaluiselle

2011-06-18T12:25:00.001+03:00

Ensimmäinen viikonloppu sitten työpaikan vaihdon. Ensimmäisen viikon fiilikset ovat olleet ristiriitaiset, mutta se johtuu varmasti lähinnä muutoksesta; entisessä työpaikassani olin varma työssäni ja opastin muita. Nyt olenkin itse opastettavana ja opettelijana. Lisäksi haasteita on aiheuttanut vuorokausirytmin muuttaminen; menin vuosien ajan entiseen työhöni jo seitsemäksi. Nyt työ alkaa vasta kahdeksan aikaan. Muutos ei ole suuri, mutta vakiintuneet vuorokausirytmini eivät muutu hetkessä.

Tuntuu, että tämä kaikki muutos, uuden opettelu ja tietynlainen epävarmuus ovat olleet henkisesti raskaampia kuin olin kuvitellutkaan - olen ollut iltaisin ihan poikki. Jätin keskiviikkona koiran tottis-treenitkin väliin, koska halusin vain möllöttää. Samoin oma treenaaminen on kärsinyt.

Tiedän, järjellä ajateltuna tiedostan noiden asioiden väliin jättämisen todella tyhmäksi. Niistähän minä saan virtaa arkeen, koiran kanssa treenaamisesta ja omasta liikunnasta!
Tilanne ja fiilikset tietysti tasaantuvat sitä mukaa, kun sopeudun uuteen paikkaan ja opin uusia työtehtäviä. Uskon, vastoin kuluneen viikon toimintamalliani, että omiin harrastuksiin keskittyminen helpottaa myös työpaineita. Ensi viikolla aion siis käydä koiran kanssa sekä suojelu- että tottistreeneissä, ja tietysti myös Elixialla. Se on päätetty nyt!

Olen mukavuudenhaluinen. Pidän siitä, että elämässäni on rytmiä ja säännöllisyyttä. Kaikki muutokset omiin rytmeihini tuntuvat minusta ensin hankalilta, enkä osaa heti nähdä niitä mahdollisuuksina. Ensin keskityin ajattelemaan sitä miten vaikeaa minun on herätä aamulla aiempaa myöhemmin, olenhan aamuihminen. En huomannut ajatella lainkaan sitä, että nyt voin pidentää vuorokautta illasta ja näin lisätä mieheni ja minun yhteistä aikaa. Sehän on hyvä juttu!

Uusi työ kaikkine elämääni tuomine muutoksineen on ennen kaikkea mahdollisuus.
Minun pitää muistaa se.

Sijoittaisinko Personal Traineriin?

2011-06-14T17:12:00.000+03:00

Elixian jäsenille kuuluu liittymisetuna kaksi ilmaista personal training -kertaa. Minulla oli tänään ensimmäinen kerta Markku Hildenin kanssa.

Ensin lämmittelin crossarissa ja juttelin Markun kanssa liikunnallisesta taustastani ja tavoitteistani. Tavoitteekseni asetin lihaserottuvuuden ja vakuutin, että olen valmis tekemään työtä sen eteen. (Olen jo ihan oikeasti suunnitellut viikko-ohjelmaakin niin, että minulla on mahdollisuus käydä salilla 2-3 kertaa viikossa.)

Kerroin Markulle, että haluan oppia treenaamaan vapailla painoilla - haluan oppia tekemään kokonaisvaltaisempia liikkeitä. Markku näyttikin minulle teknisesti oikean kyykkäyksen smith-laitteessa, askelkyykyt taakse tangon kanssa ja ojentajaliikkeen etunojapunnerrusasennossa. Parasta oli, ettei liikkeitä "vain käyty läpi", vaan tehtiin ihan kunnon treeni; jokaista 3 sarjaa ja kovaa. Hiki virtasi, mutta nyt on peppua treenattu!

Aika alkoi loppua kesken, joten ensi viikon tapaamisella lisätään ohjelmaan vielä jotain keskivaratalon juttuja, sitten minulla on jonkinlainen saliohjelma kasassa. En malta odottaa!

Tämä tapaaminen antoi selkeän kuvan siitä, millaista on treenata personal trainerin kanssa ja tykkäsin kovasti. Olihan se rankkaa ja ilman PT:n kannustusta ja ohjeita olisin lopettanut liikkeet jo paljon ennen PT:n lupaa laskea tanko. Kyllä tuolla tavalla tulosta tulisi! Tämä kokemus vain vahvisti intoani sijoittaa 10x:n PT-ohjauspakettiin. Tuleehan sille hintaa yli 500 €, mutta kyse on sijoituksesta. Sijoituksesta minuun, minun kroppaani ja terveyteeni.

Mietintämyssyyn. Tai pikemminkin "hankintalistalle", mutta olen aika varma, että haluan sitä vielä kahden viikon kuluttuakin. :)

Säästövinkkejä

2011-06-12T11:35:00.003+03:00

Viime aikoina olen tehnyt muutamia ostoksia; ostin kunnolliset sandaalit kävelylenkkejä varten, treenikassin, pari uutta työpaitaa ja pari urheilupaitaa. Olen pyrkinyt tekemään harkittuja ja edullisia ostoksia, mutta silti tunnen tuhlanneeni liikaa. Työpaikan vaihtuminen ja lopputilin saaminen edellisestä työpaikasta vasta heinäkuussa pakottaa minut jälleen tarkastelemaan kulutustani ja tekemään edullisia valintoja tai ekologisesti loistavia "ostamattomuuspäätöksiä."

Säästövinkkejä:

lopeta lehtitilaukset (lopetin tänään Sportin, Fit vielä lopettamatta) - lehdissä ei oikeasti ole mitään, mitä et voisi lukea ilmaiseksi netistä (paitsi jos olet kiinnostunut vaihtuvista julkkishaastatteluista tms.)

inventoi vaatevarastosi - pienelläkin vaatevarastolla pärjää, kunhan se on harkittu kokonaisuus - tee mahdolliset tarpeelliset hankinnat ajatuksella ja esim. huuto.nettiä käyttäen

älä seuraa muoti-, kauneus-, sisustus-, tms. sivustoja tai blogeja - saat niistä vain turhia, tarpeettomia ja kalliita ideoita

tee ruokaa kauden kasviksista

suunnittele ostoksiasi ja ruokalistaa usemmalle päivälle (vältä kauppakäyntejä välissä)

välttele supermarketteja, joista voi tarttua mukaan turhia heräteostoksia; käy pienessä ruokakaupassa

älä osta mitään hetken mielijohteesta; pidä yllä ostoslistaa. Merkitse tavara ja päivämäärä. Tarkasta kahden viikon kuluttua. Jos edelleen haluat ja koet tarvitsevasi tuon tavaran osta se, mutta edullisesti ja harkintaa käyttäen.

hyödynnä paikallista kirjastoa

kierrätä vaatteita ja tavaroita ystäväpiirissäsi

kilpailuta kaikki sopimukset (sähkö, netti, vakuutukset..) säännöllisesti

älä osta kosmetiikkaa ennen kuin vanhat on kaikki käytetty! Kuinka monta osittain käytettyä meikkivoidetta sinulla on? Entä luomivärejä? Onko useampi mascara odottamassa käyttöä? Miksi ihmeessä tarvitsisit uusia?

älä meikkaa kesällä, mitä todennäköisimmin meikki kuitenkin sulaa kasvoille, joten vaiva on turha. Samalla säästyt ostamasta uutta kosmetiikkaa. (muista kuitenkin aurinkorasva!)

muista, että tilille tulevaa rahaa ei ole pakko käyttää! Jos aina tilipäivän tienoilla huomaat pohtivasi, että "mitäköhän kivaa ostaisin itselleni nyt", niin tee itsellesi palvelus: osta ihanan piristävä smoothie, nauti. Siirrä ne kaikki muut rahat, jotka olisivat menneet johonkin lopulta turhaan tavaraan säästöön tai tee ylimääräinen lyhennys esimerkiksi asuntolainaan

älä osta autoa rahoituksella! Vertaile korkoja ja muita kuluja. Lähes väistämättä lopputulema on, että rahoituksella tehdystä autokaupasta hyötyvät vain rahoitusyhtiöt. Jos tarvitset auton ja rahoitusta sen hankintaan, ota ihan rehellisesti pankkilainaa. Korkokulut ovat yleensä liikkeiden tarjoamia rahoitussopimuksia edullisemmat, saat auton heti omiin nimiisi (eli sitä ei omista rahoitusyhtiö) ja saat itse päättää vakuutusten tason (rahoituksella ostettaessa yleensä täyskasko pakollinen, kun auto on omissa nimissäsi, voit ottaa jopa pelkän liikennevakuutuksen)

tarkastele omaa kulutustasi. Sitoudu olemaan ostamatta mitään pakollisia ruoka- ja hygieniaostoksia lukuun ottamatta vaikkapa seuraavaan kuukauteen. Saatat huomata, että syydät rahaa aika moneen turhuuteen.

mitä muuta tulee mieleen?

End of an era

2011-06-10T13:20:00.001+03:00

Tänään oli viimeinen työpäiväni yrityksessä, josta sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani hieman yli neljä vuotta sitten. Oli hieman haikea fiilis, sillä osa työkavereistani aloitti kanssani samaan aikaan ja teimme alusta asti töitä yhdessä.
Halusinkin muistaa työkavereitani ja tulostin jokaiselle lolcats -kortin (eli kuvan), josta kyseinen työkaveri tuli mieleeni. Niitä oli kiva jakaa. Työkaverit taas muistivat minua Intersportin lahjakortilla, joka oli oikein ihana yllätys! Esimies antoi yrityksen puolesta Marimekon Nimikko-kylpypyyhkeen, joka oli tämmöinen kesäisen vihreä (totta kai ajatuksena yhtiön väritys):

Perinteitä kunnioittaen tarjosin työkavereille "lähtöpullat." Tein tomaatti-mozzarellapiirakkaa tällä ohjeella, mutta pohja oli tästä ohjeesta. Varioin tuota täytettäkin sen verran, että jätin sinapin pois ja juustoraasteena käytin emmental-raastetta. Piirakka oli tykätty, kaikki meni heti! Tosi kiva, että maistui!

Tarjosin myös tämmöisen makean jäädykkeen. Se oli aivan tosi helppo tehdä ihan tavallisessa irtopohjavuoassa, vuorasin vain vuoan kelmulla. Koristelin jäädykettä vielä mansikoilla. Jätin kinuskikastikkeen tarjoilusta pois, eikä kukaan ainakaan kysellyt sellaisen perään. Tämäkin sai kehuja.

Olin ostanut tarjolle myös kahdenlaisia keksejä siltä varalta, etteivät tuotokseni olisi maistuneet. Pelko oli onneksi turha ja vain keksejä jäi kahvihetken jälkeen jäljelle. :)

Nyt on vähän haikea fiilis, enkä taida olla vielä edes sisäistänyt sitä, että ensi viikolla aloitan uudessa työpaikassa. Osaajasta takaisin oppijaksi, tulee varmaan vielä jänskättämään. Nyt viikonlopun viettoon!

Ylioppilaaksi aikuisena

2011-06-05T18:53:00.001+03:00

Ehkä minun on ihan hyvä käsitellä asia loppuun täälläkin.

Minä olen lukijatyyppi, olen enemmän teoreettinen kuin käytännön ihminen. On selvää, että peruskoulun jälkeen minun olisi pitänyt suunnata lukioon. Peruskoulun päättötodistukseni oli kuitenkin huono; minulla oli hyvin paljon poissaoloja, eikä koulumenestys muutenkaan ollut sillä tasolla mihin olisin halutessani yltänyt. Lintsasin paljon, koska minua kiusattiin koko yläasteen ajan. Koulussa oli todella paha olla. Samalla laski myös opiskelumotivaatio. Peruskoulun jälkeen olisin päässyt siihen lähilukioon, johon suurin osa kiusaajistakin meni. Sanoin sille vaihtoehdolle ei kiitos ymmärtämättä, että olisin voinut hakea mihin tahansa lukioon, vaikka naapurikuntaan.

Minä "ajauduin" suorittamaan viestintäalan perustutkintoa ammattikouluun. Sen suoritettuani jatkoin opiskelemaan liiketaloutta ammattikorkeakouluun. AMK:n loppupuolella aloin kiinnostua kauppatieteiden ja viestinnän yliopisto-opinnoista. Valmistuttuani tradenomiksi ja päästyäni töihin opiskelin avoimessa yliopistossa kaksi perusopintokokonaisuutta ja yhden aineopintokokonaisuuden. Lisäksi tein kandin.

Yksi asia minua on aina kaihertanut; se, etten mennyt lukioon. Teininä koin alemmuuden tunnetta, koska olin "amis." Profiloiduin mielessäni aina, jopa aikuisiälläkin "amikseksi", vaikka eihän toisen asteen koulutuksella pitäisi enää tässä iässä olla mitään väliä.

Viime syksynä päätin sitten tehdä asialle jotain. Ilmoittauduin ylioppilaskirjoituksiin. En ole suorittanut lukion oppimäärää, mutta kolmevuotinen ammattitutkinto antaa oikeuden suorittaa ylioppilastutkinto. Syksyllä kirjoitin pari ainetta, nyt keväällä toiset pari; minimivaatimus tutkinnon suorittamiseen. En valmistautunut kirjoituksiin juuri mitenkään, vain matematiikkaa kertasin vähän. Lähdin oikeastaan vain kokeilemaan pääsisinkö läpi. Siihen nähden, etten ole suorittanut lukion oppimäärää, enkä muutenkaan valmistautunut kirjoituksiin, olen ihan tyytyväinen saamiini C:n ja M:n arvosanoihin. Yleisarvosanaksi tulee M.
(Luin muuten viikonlopun Iltasanomista, että Jyrki Kataisen yleisarvosana kirjoituksista on C. Toisaalta taas Päivi Räsänen oli kirjoittanut pelkkiä L:iä.)

Nyt, kohta 28-vuotiaana minäkin olen ylioppilas. Asialla ei tietenkään ole juuri mitään merkitystä minkään kannalta, mutta sainpahan hoidettua vaivaaman jääneen asian. Jos olisin valmistautunut kirjoituksiin ja saanut paremmat arvosanat, olisi tutkintotodistuksesta hyötyä yliopiston pääsykokeissa. Voisihan arvosanoja korottaakin, mutta... eiköhän tämä nyt ollut tässä.

Ajattelin vain sanoa, että

vaivaamaan jääneet asiat pitää joko käsitellä tai tehdä niille jotain
alle parikymppisenä, saati 15-16-vuotiaana on mahdotonta tietää, mitä haluaa elämällään tehdä
aina on vaihtoehtoja
koskaan ei ole liian myöhäistä

Poweria viikonloppuun!

2011-06-04T15:45:00.000+03:00

Tänään aloitin päivän korkkaamalla Elixian Power -tunnin. Power on saman tyylinen tunti kuin Les Millsin BodyPump, mutta ohjelmat ovat hieman erilaisia. En saanut tästä ensimmäisestä Power-tunnistani kaikkea irti, koska tunti meni oikeita painoja etsiessä ja fiilistellessä - itse Power-tunnissa ei ollut mitään vikaa! Viimeksi kävin vastaavalla tunnilla (juurikin Les Millsin BodyPump) joskus parisen vuotta sitten, joten kroppa ei ollut tottunut tuon tyyppiseen harjoitteluun. Tänään tunnin ohjasi tuuraaja, mutta normaalisti tuon tunnin ohjaa ystäväni, jonka kautta liityin Elixialle. Jännää mennä jatkossa kaverin ohjaamalle tunnille. :)

Joskus rakkaus on irtipäästämistä - mutta ei vielä

2011-06-02T19:50:00.000+03:00

Lähipiiristä on kuulunut raskausuutisia. Olen vilpittömästi iloinen kyseisen pariskunnan puolesta, sillä he ovat halunneet lapsia käsittääkseni jo jonkin aikaa. Uutinen toi minulle kuitenkin myös surumielisen fiiliksen.

Muistin jälleen, että yhteinen elämäni mieheni kanssa on todennäköisesti väliaikaista. Aloin yhtäkkiä pelätä sitä, että nyt hän huomaakin haluavansa isäksi, juuri nyt, ja lähtee elämästäni.

Ajatus on siinä mielessä typerä, että ovathan kaikki suhteet "voimassa toistaiseksi", mutta eivät kiveen kirjoitettuja ja ikuisia. Vaikka haluaisimme molemmat samoja asioita, voi ero tulla joskus eteen. Samoin saatammekin pysyä yhdessä, vaikka nyt näyttää siltä, että haluamme elämältä jossain määrin eri asioita.

Mutta minäkin olen ihminen ja inhimillisesti pelkään menettäväni puolisoni. Puin asian sanoiksi ja kerroin miehelleni pelkääväni, että nyt kun lähipiiriin ilmestyy lisää lapsia, hän alkaa kokea tarvetta perheen perustamiseen itsekin. Mies sanoi, ettei hän koe niin, hänellä on hyvä olla nyt minun kanssani. Hän ei ole nyt menossa minnekään.

Ollaan nyt vaan tässä. Tässä hetkessä. Toista ei voi omistaa. Toista pitää kunnioittaa ja osoittaa rakastavansa. Joskus ehkä niin paljon, että laskee irti.

Mutta ei vielä. Onneksi.

1. Xycling-tunti voitettu!

2011-05-31T20:28:00.005+03:00

Nyt on aika voittajafiilis! Kävin juuri ensimmäisellä Xycling-tunnilla, eli tutummin spinningissä. Oli kivaa ja hiki lensi! Koska aiemmasta kerrasta ohjatulla pyöräilytunnilla on jo vuosia, olisi minun ollut syytä aloittaa Easy Xycling -tunnilta. Valitettavasti niiden ajat eivät oikein sovi omaan aikatauluuni, joten suuntasin suoraan "kunnon" -tunnille.
Pyörä oli vieras ja jouduin hieman ujostellen kysymään neuvoa ohjaajalta. Myös vieressä polkenut nainen ystävällisesti auttoi. Onneksi en kuitenkaan viivästyttänyt tunnin alkua, sillä olimme päässeet pyöräilysaliin jo hyvissä ajoin.

Aluksi otin vähän löysemmin, koska minulla ei ollut mitään käsitystä omasta kuntotasostani. Loppua kohti kiristin tahtia ja lisäsin vastusta kuitenkin niin, että tunsin ottavani kropasta kaiken irti. Tunnin jälkeen Suunnon sykemittarini ilmoitti harjoitusvaikutukseksi 5.0 (TE-arvo, training effect), eli "ylikuormittava harjoitus." Toki sykemittarin antamat arvot ovat vain suuntaa antavia, mutta ainakin omalla kohdallani olen kokenut niiden olevan johdonmukaisesti linjassa aerobisen harjoituksen rasittavuuden kanssa.

Hieman nolostuttaa, mutta mahapömppöni hikoili aika paljon. Tunnin jälkeen paidassa oli pömppikseni muotoinen hikiläiskä... Heitin kevyen juoksutakin päälle ja suuntasin hakemaan koiran iltalenkille. Huomasin iloitsevani siitä, että Elixia on todellakin viiden minuutin kävelyn päässä kotoa. En voi kuin ihmetellä miksen ole aiemmin liittynyt tuonne!

Uusi työ!

2011-05-25T17:18:00.000+03:00

Niin kuin aiemmin tweettasin, tänään varmistui työpaikan vaihtuminen kesäkuun puolessavälissä. Jee!! Kysymys on siis siitä työstä johon liittyvästä haastattelustakin bloggasin aiemmin. Olen nykyisessä työssäni enää parisen viikkoa, en malta odottaa työpaikan vaihtumista ja uusia haasteita.

Täytyy alkaa jo pikkuhiljaa miettiä mitä tarjoan nykyisille työkavereille viimeisenä päivänäni. Meillä on ollut tapana leipoa tai viedä muita herkkuja lomalle tai kokonaan pois jäädessä. En ole leiponut pitkään aikaan, joten nyt olisi hyvä tilaisuus testata taitoja. Eikä leipomustakaan tarvitse syödä itse, vaan työkaverit hoitavat sen puolen.

Työkaverit ja oma tiimi ovat ne asiat, joita jään nykyisestä työstäni kaipaamaan.

Suunnitelmaa ajan käyttöön

2011-05-24T17:00:00.003+03:00

Minun on tehtävä jonkinlaista aikataulutusta harrastuksille. Ilman minkäänlaista suunnittelua minusta tuntuu, etten saa otetta mistään ja hukun kaiken alle. - Siltä minusta tuntuu nyt, siksi lähden nyt suunnittelemaan itselleni jonkinlaista viikkorunkoa. Uskon suunnittelun selkiyttävän asioita ja tuovan hallinnan tunnetta.

Jälleen kerran olen yksinkertaistamisen äärellä; "Minusta tuntuu, että minulla olisi niin kovasti tekemistä, kaikkea erilaista, etten saa mistään otetta. Hukun näihin kaikkiin asioihin, joita "pitäisi" tehdä. Tämä kaikki on niin kuormittavaa, että väsyn jo pelkästään kaikkien "pitäisi" -listalla olevien asioiden ajattelusta."

Mitä minun sitten "pitäisi" tehdä, mitkä ovat nuo kaikki "pitäisi" -listan asiat?
Pitäisi harrastaa koiran kanssa suojelua, tokoa ja tottista. Pitäisi ajaa koiran kanssa jälkeä. Pitäisi joogata. Pitäisi käydä salilla. Pitäisi myös harrastaa aerobista liikuntaa. Pitäisi liikkua myös koiran kanssa. Pitäisi olla aikaa kissalle. Niin ja parisuhdettakin pitäisi muistaa pitää yllä ja töissäkin pitäisi käydä.

Mutta hei, yksinkertaistetaan:

Olen töissä n. aikavälillä 8.00-16.00. Töistä tultuani ulkoilutan koiran ja harrastuksille on aikaa vasta sen jälkeen.

Suojelutreenit ovat vain maanantaisin, joten maanantaisin ohjelmassa on suojelua.
Tiistaina voisin käydä salilla ja ulkoilemassa koiran kanssa.
Keskiviikkona on tottis-ryhmä.
Torstaina voisin taas mennä salille.
Perjantaina voisi tehdä pidemmän lenkin koiran kanssa ja treenata tottista/jälkeä.
Lauantaina voisi olla taas salitreenauspäivä. Koiran kanssa lenkit ja tottis/jälki fiiliksen mukaan.
Sunnuntaina mennään fiiliksen mukaan, tehdään mitä mieli tekee.

Ei se nyt niin pahalta vaikutakaan. Oikeastaanhan minulla on aikataulutettua ohjelmaa vain maanantaisin ja torstaisin.

Heti on parempi fiilis, kaikki hallinnassa.

Uusi treenipaikka: Elixia

2011-05-23T13:00:00.001+03:00

Olen nyt liikuntakeskus Elixian jäsen. Pohdin liittymistä pitkään ja hartaasti, liittymispäätös ei tosiaankaan syntynyt hetkessä. Lähdin tietenkin kartoittamaan tarpeitani:

haluan mahdollisuuden treenata kuntosalilla
lyhyt matka treenipaikkaan
muu extraa

Tervehdyttyäni kevään flunssasta aloin jälleen käydä työpaikan kuntosalilla. Olen kuitenkin hakenut muita työpaikkoja ja sitä myöten olen menettämässä ilmaisen kuntosalin edun. Aloin siis pohtia vaihtoehtoja. Aika nopeasti ilmeisimmäksi paikaksi nousi Elixia; se sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kotoamme, joten sinne on aina helppo mennä. Kävin tutustumassa Elixialla ja paikka näytti houkuttelevalta. Pohdittuani asiaa sain hyvän tarjouksen ja nyt sitä sitten ollaan Elixian jäsen.

En ole kovin innokas ryhmäliikuntatunneilla kävijä, joten niiden tarjonta ei juurikaan vaikuttanut liittymispäätökseni. Haluan panostaa ennen kaikkea salitreeniin ja omaan tekemiseeni, en ryhmässä hyppelyyn. Toisaalta aion kyllä kokeilla erilaisia kehonhallintatunteja ja spinningiä (Elixialla xycling). Joskus parikymppisenä kävin säännöllisesti spinningissä ja tykkäsin siitä kovasti, eli xyclingista saattaa hyvinkin tulla vakiotuntini. Täytyy tietysti katsoa miten saan liikunnat mahtumaan viikko-ohjelmaan yhdessä koiran treenien kanssa.

Alan taas päästä kiinni aktiiviseen elämään!

Extreme Run takana

2011-05-22T19:55:00.005+03:00

Extreme Run oli jälleen elämys, mutta tällä kertaa kuivempi kuin viime vuonna; häpeäkseni minun täytyy tunnustaa kiertäneeni vesiesteet. Pelkäsin vilustuvani ja pilaavani lenkkarini (kuten viime vuonna kävi), joten lusmusin. En myöskään juossut koko lenkkiä, vain puolet. Kuten olettaa saattoi, tuntui tuollainen kahdeksan kilometrinkin vauhdikas rykäisy kropassa aika hyvin; edellisen yhtä pitkän lenkin tein joskus tammi-helmikuussa ennen sairastumistani.

Oli joka tapauksessa hieno tapahtuma. Osallistujia oli 3000 ja oman kokemukseni mukaan kaikki etenivät radalla sopuisasti ja hyvällä fiiliksellä. Oman kierroksen juostuani menin maalisuoralle tsemppaamaan muita. Odotin tietysti miestäni toiselta kierrokselta. Hänen päästyään maalisuoralle juoksin hänen edellään uudelleen maaliin; yritin vähän kirittää vielä. :)

Jossain vaiheessa matkaa huomasin pohtivani, että on tämäkin; ihmiset tulevat juoksemaan kahdeksan tai kuusitoista kilometriä, ylittämään matkan aikana esteitä ja asettavat muutenkin itsensä epämieluisiin tilanteisiin tapahtuman aikana - ja ovat vielä valmiita maksamaan tuosta kaikesta! Lisäksi kustannuksia kertyy matkoista ja mahdollisesta hotelliyöpymisestä, kuten meidän tapauksessamme. Hieman täytyy kyseenalaistaa tapahtuman hintaa ja ansaintalogiikkaa mutta eihän siitä pääse mihinkään, että Extreme Runilla oli hyvä fiilis ja ennen kaikkea hauskaa!

--> Helsinkiin ja huomenna Extreme Runille

2011-05-20T09:31:00.001+03:00

Kohta olisi lähtö viikonlopuksi Helsinkiin. Jänskättääkin vähän, sillä huomenna on kauan odotettu Extreme Run! Katselin reittiä ja se näytti aika mutkikkaalta viime vuoteen verrattuna. Toivottavasti reitti on hyvin merkattu, muutenhan minä päädyn ihan väärille poluille tai juoksemaan väärään suuntaan. :D

Alkuun oli tarkoitus, että juoksen sinnikkäästi koko reitin ja teen kaikki esteet. Fiilis on muuttunut sen verran, että katsotaan miten jaksan, en aio ottaa mitään stressiä vaikka jaksaisin juosta vain yhden viiden kilometrin lenkin. Lisäksi aion skipata vesiesteen, koska viime vuonna lenkkarit kärsivät siitä aika paljon. Nyt säästän vielä suht uusia juoksukenkiäni ja kierrän vesiesteen - tuleepahan hieman pidempi matka juostua.

En vain ole varma miten kunto riittää. Pitkän sairastelujakson jälkeen olen käynyt vain yhdellä lyhyellä juoksulenkillä, joten yhtäkkinen 15 km:n repäisy ei välttämättä suju tai edes ole hyväksi kropalle. Tästä syystä siis lähden asenteella, että mennään ihan fiiliksen mukaan.
Harmittaa, että pitkittynyt sairastelu pilasi koko kevään urheilusuunnitelmat. Nyt en varmasti voita miestä, sehän oli yksi tavoitteeni; juosta koko kisa läpi kovempaan aikaan kuin mieheni. Plää.

No ei, hyvällä fiiliksellä lähdetään ja mennään se mikä jaksetaan. Tärkeintä on kuitenkin päästä tuonne mukaan ja pitää hauskaa. Tulen varmaan tweettaamaan fiiliksiä paikan päältä.

Työhaastattelu - neuvottelu eikä lottoamista!

2011-05-16T12:54:00.001+03:00

Viime viikolla oli myös se aiemmin mainitsemani työhaastattelu. En oikein tiedä miten haastattelu meni, koska se oli lähinnä sellainen keskustelutilanne. Toisaalta, en edes osaa olla haastattelutilanteessa passiivinen vaan keskustelen itsekin aktiviisesti ja yritän selvittää, haluanko edes ko. paikkaan töihin. Tietenkin työmarkkinoilla on edelleen haastava tilanne ja minulla on kova halu päästä vaihtamaan työpaikkaa, mutta en kuitenkaan halua "ihan mihin vain." Haastattelussa esitinkin muutaman kysymyksen kyseisestä työyhteisöstä (työyhteisö tekee työilmapiirin ja sen, että töihin on kiva tulla!) ja sain mielestäni hyviä vastauksia. Jäi sellainen fiilis, että ottaisin kyseisen työn mielelläni vastaan, jos sellainen mahdollisuus tulee.

Mielestäni haastattelu pitäisikin aina nähdä neuvottelutilanteena. Siinä työnantaja ja työnhakija neuvottelevat siitä, kykeneekö työntekijä suoriutumaan tarjotusta työstä ja millä ehdoin hän on sen valmis tekemään. Haastatteluun ei mennä passiivisesti vastailemaan kysymyksiin ja toivomaan, että lottovoitto sattuisi kohdalle.

What Color Is Your Parachute? -työnhakuoppaan mukaan työnantajaa kiinnostaa todella vain viisi asiaa:

Miksi olet täällä (miksi haet tätä työpaikkaa?)
Mitä tuot yritykselle (taidot, tiedot)
Millainen ihminen olet (millaista kanssasi olisi työskennellä, vastaavatko arvosi yrityksen arvoja, oletko valmis joustamaan jne.)
Mikä erottaa sinut muista haastateltavista
Onko yrityksellä varaa palkata sinut (palkkaneuvottelut)

Myös Monsterin uraneuvonnassa on muutamia hyviä vinkkejä haastattelua ajatellen.

Shopping shopping shopping

2011-05-16T12:40:00.003+03:00

Olen tehnyt viime aikoina jotain poikkeuksellista; olen ostanut vaatteita. Tämä on siinä mielessä poikkeuksellista, etten ole ostanut vaatteita sitten viime kesäkuun alun kuin yhden kerran; ostin alkukeväästä itselleni alerekistä löytämäni Adidaksen hupparin ja Niken housut palkinnoksi siitä, että olin pysynyt tavoitepainossani (65 kg) jo jonkin aikaa. (Olipa hienoa vain sujahtaa koon 38 vaatteisiin, kun edellisellä kerralla vaatteita ostaessani olin kokoa 42...)

Nyt olen ostanut neljä paitaa huuto.netin kautta ja tein juuri huudon kahdesta takista (toinen sadetakki, toinen ulkoilutakki). Lisäksi tilasin H&M:n postimyynnistä muutamia housuja kokeiluun. En todellakaan aio pitää kuin yhdet tai kahdet housut ja nekin vain, jos osoittautuvat hyviksi.

Tuntuu, että olen tuhlannut / tuhlaamassa ihan kauheasti rahaa, vaikka kuitenkin kaikki ostamani vaatteet ovat edullisia ja suurin osa vielä käytettyjäkin.

Tämä tarve ostaa vaatteita tuli siitä, että minulla on itse asiassa aika vähän liikuntaan sopivia sopivan kokoisia vaatteita. Esimerkiksi koiran kanssa lenkkeillessäni käytän Raiskin vedenpitävää takkia, jonka olen ostanut ollessani isoimmillani. Se on todella iso säkki ja siksi epämukava. Samoin kaikki ulkoillessa pitämäni housut ovat isoja; toiset missä ei ole kuminauhavyötäröä valuvat alas ja pysyvät juuri ja juuri ylhäällä --> lahkeet roikkuvat ja likaantuvat kamalan näköisiksi. Housujen lahkeet ovat leveydessään kuin päälle puetut purjeet.

...lisäksi vähän jänskättää keskeneräinen työasia. Tosiaan se haastattelu oli viime viikolla ja kuulen tällä viikolla paikasta. Jos käy niin, että työpaikka vaihtuu, joudun panostamaan hieman myös työpaikkapukeutumiseen.

Fuck work - Let's dance!

2011-05-12T08:42:00.001+03:00

Vähän tämmöinen fiilis nyt. Omalla työpaikalla työtaistelutoimet jatkuvat; olen lakossa seuraavat pari viikkoa. Hyvää tässä on se, että on aikaa liikkua (vihdoinkin pystyy!) ja treenata koiran kanssa. Huonoa tietysti tulonmenetys mutta pohditaan sitä sitten, kun on sen aika.

Varaslähtö

2011-05-08T20:37:00.000+03:00

Huhtikuun alussa sitouduin olemaan liikkumatta ja antamaan kropalle aikaa tervehtyä. Tuolloin päätin, että seuraava liikuntaharjoitus on vasta 15.5., kun keho on varmasti terve. ...niinhän sen piti mennä...

Tänään oli kuitenkin hyvä fiilis ja päätin lähteä salille. - Ja olipa hyvä treeni! Tuntui hyvältä ja jaksoin hyvin tehdä koiran kanssa vielä reippaan 1,5 tunnin lenkinkin.
Minulla on taipumusta lähteä heti painamaan täysillä; "joko mennään kovaa tai ei ollenkaan." Minun pitäisikin olla varovainen liikuntaharrastusta aktivoidessani joten päätin, että harrastan kovatempoista liikuntaa seuraavan kerran aikaisintaan vasta keskiviikkona. Jos en pysty liikuntapäivinä himmailemaan, niin pidetään sitten ainakin kunnon palautuspäivät tähän alkuun. (Toivottavasti välipäivät eivät mene vain jäätelön syömiseksi!)

“Three Rules of Work: Out of clutter find simplicity; From discord find harmony; In the middle of difficulty lies opportunity.”

2011-05-07T09:52:00.000+03:00

Minä etsin tällä hetkellä uutta työpaikkaa.

Nykyisessä työssäni olen ollut hieman yli neljä vuotta. Työnkuva ei ole ollut itselleni paras mahdollinen, enkä ole päässyt hyödyntämään siinä kaikkea osaamistani tai kehittymään haluamaani suuntaan, mutta työkaverit ja muutenkin hyvä ilmapiiri ovat korvanneet työn muut puutteet.

Nyt nämä kaksi asiaa, työkaverit ja työilmapiiri ovat muuttuneet ja muuttumassa. Työpaikallani on käynnissä liiton määräämä työtaistelu, eli olen ollut lakossa ja tulen vielä kevään aikana olemaan taas. Työtaistelun myötä ilmapiiri työpaikalla on muuttunut hyvin ikäväksi, eikä vähiten esimiesten taholta. Välillä on tuntunut, että esimiehet ovat tehneet tästä asiasta henkilökohtaisen, vaikka liitothan siinä riitelevät. Lisäksi työnantaja on syyllistynyt mauttomaan toimintaan painostamalla ihmisiä lakon alaisiin töihin erilaisin porkkanoin.

En tietenkään voi kirjoittaa tässä kaikkea tuosta asiasta, mutta sen verran sanon, etten enää halua työskennellä nykyiselle työnantajalleni. Tämä kaikki alkaa käydä niin raskaaksi, että olen valmis vaihtamaan työpaikkaa vaikka heti. Mahdollisimman pian.
Uuden työpaikan löytymistä rajoittaa se tekijä, että etsin pääsääntöisesti vakituista työsuhdetta ja niitähän on tunnetusti aika vähän tarjolla, mikä tarkoittaa kovaa taistelua työpaikoista hakijoiden kesken.

Ihan vähän on kuitenkin valoa tunnelin päässä; minulla on ensi viikolla työhaastattelu! :)

Koiran kanssa vauhtiin!

2011-05-03T20:00:00.000+03:00

Kirjoitin aiemmin, että haluan panostaa koiran kanssa harrastamiseen. Olen tehnyt muutamia asioita edistääkseni tätä asiaa:

aloitimme koirani kanssa tokon alkeiskurssilla, olemme käyneet treeneissä jo kahdesti
maanantaina maalimies testasi koiraani ja sen tuloksena aloitamme treenaamaan suojelua tähtäimessä SchH-koe

Viikko-ohjelmamme: maanantaisin suojelua, torstaisin tokoa + tietysti omat tottelevaisuustreenit ja leikkihetket koirakavereiden kanssa. Tässähän se kesä meneekin. :)

Terveys: Ei hyvä

2011-05-02T21:50:00.000+03:00

Ei kuulu hyvää terveyden saralta. Viimeksi kirjoittaessani odotin verikokeiden tuloksia.

Hyviä uutisia: Verikokeissa ei mitään poikkeavaa, kaikki ok.

Huonoja uutisia: Ensinäkin minulla on vain hyvin pitkittynyt flunssa, joka on tänä keväänä "suht normaalia." Liikuntakielto on ollut hyvä päätös. Toiseksi minulla on jonkinlainen napatyrä, jolle ei tosin tarvitse tehdä nyt mitään. Napatyrä tarkoittaa siis sitä, että suoliston osa tai vatsapaita on työntynyt vatsalihasten päälle ihon alle. Ikävämpi asia on se, että se vaivaa minua; välillä vatsan seutua kivistää pidemmillä kävelylenkeillä. Ehkä tuo kuitenkin vain menee pois, niin kuin lääkäri epäili.

Huoh.

Lauantaina on Helsinki City Run. Ei harmita, että maksoin ilmoittautumismaksun, enkä saa sitä takaisin. Harmittaa se, että minä tosissani harjoittelin sitä varten, tavoitteellisesti ja kurinalaisesti. Asetin sen tavoitteekseni (ja tavoiteajan) jo ennen joulua, joten tavoitteesta typerän pitkittyneen flunssan vuoksi jääminen on se, mikä kirpaisee.
Tuleehan niitä puolikkaita ja täyspitkiäkin maratoneja, mutta HCR oli pitkään tavoitteeni.

Pitää varmaankin keksiä uusia. Liikuntakieltokin päättyy jo parin viikon kuluttua!

Blood doesn't lie - verikokeiden testejä odotellessa

2011-04-26T18:07:00.001+03:00

En enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta tunnen itseni edelleen sairaaksi. Ihan oikeasti, jo toista kuukautta. Nyt oireilu on hieman erilaista kuin aiemmin; minua heikottaa ja pyörryttää.
Ennen pääsiäistä otin yhteyttä työterveyslääkäriin ja pyysin päästä verikokeisiin; eihän tämä ole enää normaalia. En valitettavasti vieläkään ole saanut kokeiden tuloksia mutta toivon, että sieltä löytyy syy tähän kaikkeen. Olisi paljon ikävämpää kuulla, että kaikki arvot ovat kohdillaan, silloin tämän jatkuvan oireilun syy jäisi edelleen pimentoon. Toivottavasti lääkäri ottaa pian yhteyttä keskustellakseen labrojen tuloksista.

Jotain kivaakin kuitenkin! Kulunut pääsiäinen meni minulta lähinnä vihdoin lainaan saamani PS3:n pelaamiseen. Viime viikolla kävin ostamassa peleihin erikoistuneesta liikkeestä sen odottamani pelin jo kertaalleen käytettynä, se maksoi 20 €. Ihan hyvä hinta minun mielestäni.

On ollut mukava pelata mutta olen kuitenkin iloinen siitä, että konsoli on meillä vain lainassa. Ensinnäkin minulla ei noin yleisesti ole mielenkiintoa pelailla, haluan pelata nyt vain tuon yhden pelin. Toiseksi, en edes tiedä missä välissä tervehdyttyäni pelaisin. Haluan ennen kaikkea tulla terveeksi ja päästä liikkumaan, ei siinä enää sitten paljoa jäisi aikaa pelailla. - Sen mahdollisen sohvalla makailuajan vietän mieluimmin puolison kainalossa vaikka kymppiuutisia kuunnellen kuin pelimaailmaan eristäytyen.

Eläinystävän käsintehtyä ja ekologista kosmetiikkaa

2011-04-19T17:49:00.000+03:00

Näyttäisi siltä, että kohta olisi jälleen aika tilata saippuaa ja shampoota. Jee! Periaatteessa vastustan "shoppailua", mutta näitä käyttötuotteita on kiva ostaa ja parasta on tietenkin postipaketin odottaminen.

On olemassa monia eläimillä testaamattomia ja luonnonmukaisia kosmetiikkamerkkejä, mutta saippuan ja shampoon osalta minä shoppailen vain Lushilla. Lushin tuotteet ovat luonnonmukaisia, käsin tuoreista raaka-aineista tehtyjä ja mikä tärkeintä, tuotteita tai niiden raaka-aineita ei ole testattu eläinkokein.
Tuotteet ovat myös ekologisia; palasaippuat ja -shampoot eivät kuormita ympäristöä pakkausmateriaaleillaan. Tietenkin voidaan argumentoida sitä vastaan, että tilaan omat palani Englannista, eli ne kuljetetaan lentokoneella. Tämä kasvattaa henkilökohtaista hiilijalanjälkeäni mutta olen aika varma, että ne koneet lentäisivät myös ilman minun alle kilon painavaa postipakettiani.

Vielä nykyisinkin palashampoo voi olla joillekin uusi ja ehkä ennakkoluulojakin synnyttävä asia. Itse kuitenkin suosittelen kokeilemaan palashampoota, sillä se on ostohinnaltaan edullinen ja kestää käytössä paljon nestemäisiä shampoita pidempään. Palashampoolla ensimmäisiä kertoja peseminen voi tuntua hiukan oudolta, mutta ei se oikeastaan sen kummallisempaa ole kuin nestemäisellä shampoolla pesukaan. Kastele tukka, hiero shampoota hiuksiin ja huuhtele. :)

Helposti palashampoon saa kokeiluun esim. Ruohonjuuresta, jossa myydän Vihreän kosmetiikan palashampoita.

En kuitenkaan osaa sanoa mitään Vihreän Kosmetiikan tuotteiden eläinystävällisyydestä, sillä heidän sivuillaan ei ole siitä kertovaa logoa, enkä nopealla silmäyksellä löytänyt asiasta kertovaa tekstiä.

Sataprosenttisen varma voi kuitenkin olla Lushin tuotteista, jota suosittelen kokeilemaan. Valikoima on laaja ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Lushin tuotteita voi ostaa pääkaupunkiseudun myymälöistä tai tilata netistä. Suomen Lushin verkkokauppa on kuitenkin huomattavan paljon kalliimpi kuin Englannin. Lisäksi Englannin Lushilla on laajempi valikoima.

Suosittelen suosimaan myös palasaippuoita. Palasaippuat ovat myös edullisia ja niitä ostaessasi ostat todellakin saippuaa - et vettä! Pari vanhaa artikkelia asiasta:
Palasaippua vs. nestesaippua (Yhteishyvä.fi)
Palasaippuasta tuli arjen luksustuote (Hs.fi)

Jotkut pitävät palasaippuoita epähygienisinä, mutta omassa kodissa ne tuskin aiheuttavat terveysriskiä. Lisäksi ainahan saippuan päältä voi pestä kerroksen pois ennen kuin sitä käyttää itse.

Tee ympäristöystävällisempiä valintoja ja vaihda vedellä lantraamattomiin, vain vähän pakkausmateriaalia vaativiin tuotteisiin.

Priorisoi, rakenna elämä intohimojesi ympärille!

2011-04-19T12:40:00.000+03:00

Voi olla, että taannoinen ahaa-elämykseni siitä, että nautin eniten koiran kanssa treenaamisesta ja omasta liikunnasta, on joidenkin mielestä kovin pieni. Minulle se oli kuitenkin kovin iso oivallus. Olen ollut niin kovasti eksyksissä, etten ole nähnyt lähelle ja tunnistanut niitä minulle kuitenkin tärkeimpiä asioita.

Sekä koiran kanssa aktiivisesti treenaaminen ja oma liikunnallinen harrastus ovat kärsineet ennen kaikkea seuraavista asioista; ajanpuute, innostuksen puuttuminen, tunteeni siitä, että olen ko. asian kanssa eksyksissä, oma henkinen pahoinvointi...

Nyt aion korjata asian! Nämä kaksi asiaa, koira ja liikunta antavat minulle kuitenkin todella paljon. Niiden kautta saan onnistumisen tunteita, aitoa iloa tekemisestä itsestään ja lopulta tietenkin myös saavutuksista. Koiran kanssa harrastaminen ja liikunta auttavat minua myös jaksamaan vaikeimpien aikojen yli.

Tästä eteenpäin aion järjestää aikaa näille tärkeille asioille ja priorisoida ne myös käytettävissä olevia varoja allokoidessani. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin ne itselle tärkeät harrastukset ja intohimot? (Ohitan tässä nyt ihan tietoisesti puolison, sillä nyt puhun vain itsestäni.)

Yksinkertaistaminen tässä yhteydessä:

käytä aikaa elämäsi prioriteettien pohtimiseen ja hahmotteluun - ne ovat asioita, jotka antavat sinulle kaikista eniten
muokkaa aikataulusi prioriteettiesi ympärille - mikä voisi olla tärkeämpää kuin itselle eniten antaviin, tärkeisiin asioihin panostaminen?
hylkää aktiviteetit, jotka eivät tuo mitään lisäarvoa elämäsi prioriteeteille tai ovat jopa rasite prioriteettien näkökulmasta

Intohimo: Koiran kanssa työskentely ja oma treenaaminen

2011-04-15T14:06:00.001+03:00

(Kuvassa oma koirani 11-viikkoisena)

Jäin pohtimaan sitä tekemääni harjoitusta oman elämäni intohimon löytämiseksi. Päällimmäisenä mieleen jäivät koiran kanssa treenaaminen ja oma liikunnallinen treenaus, niistä asioista todella nautin. Ehkä näistä asioista olisi myös ammatiksi, mutta ensisijaisesti minun kannattaa nyt keskittyä näiden asioiden harrastamiseen.

Minulla on ihana koira, joka rakastaa työskennellä kanssani, nyt aion panostaa siihen.
Tervehdyttyäni aloitan tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun.

Tuntuu hyvältä saada "ote" näistä asioista. Pelkästään se, että tunnistan nämä minua innostavat ja minulle hyvää mieltä tekevät asiat on jo voitto sinänsä, niiden toteuttaminen on toinen.

Tänään on hyvä päivä.

Itseä ja omaa tarkoitusta etsimässä

2011-04-13T16:03:00.004+03:00

Olen yrittänyt pohtia mitä haluaisin tehdä. Mikä tekisi minut onnelliseksi. Mikä on minun elämäni tarkoitus?

Tein TQ1:n harjoituksen, jonka tarkoituksena on ohjata löytämään se oma intohimon kohde: What should I do with my life?

Tässä on harjoituksen kysymykset englanniksi ja minun vastaukseni niihin suomeksi.

What are you naturally curious about?

Luonto. Eläimet. (Koira-)eläinten käyttäytyminen, hyvinvointi ja psykologia. Liikunta ja treenaaminen.

Comments: Your answer to this question gives you an indication what are the different topics where your passion may lie. You may find here clues about a suitable profession for you or a field you want to work on. Often what we naturally do we enjoy the most.

What would you change about the world?

Parantaisin eläinten kohtelua ja haluaisin muuttaa ihmisten välinpitämättömyyttä eläimiä kohtaan. Haluaisin muutosta rahan arvostamiseen ja yksilöiden menestyksen mittaamiseen rahan tai tittelin perusteella.

Comments: What makes you angry the most shows you in a way what you care about the most, what is close to your heart. It is unlikely that you are emotionally strongly moved by something you are not even slightly passionate about.

What would you love to do or accomplish before you die?

matkustella ja nähdä maailmaa. auttaa eläimiä. onnistua koiran kanssa esim. jossain palveluskoirakokeessa. saavuttaa mielenrauhan ja tyytyväisyyden itseeni. terveen ja kauniin kehon. oppia uuden kielen. löytää työn, jota rakastan. olla hyvä ystävä läheisille. kokeilla uusia asioita, esim. ratsastaa ja sukeltaa.

Comments: The things you listed as answers not only give you an idea of your goals, but also your values - what is important to you and how you would like to live your life.

What would you do if could not fail? What would you do if you would not be limited by money?

Irtisanoutuisin nykyisestä työstäni ja kouluttautuisin johonkin eläimiin liittyvään ammattiin, jossa on kuitenkin mahdollisuus työllistyä. Tekisin jotain, mikä mahdollisaisi eläinten kanssa toimimisen päivittäin ja mielellään täysipäiväisesti. Voisin myös ajatella lähteväni johonkin eläinsuojelukeskukseen ulkomaille.
Eläinlääkäri? Eläintenhoitaja? Eläinsuojelutyö?

Comments: This question helped you to think without limitations. There is a good chance you wrote here things that you really want to do. The question removed barriers from your thinking and brought out your inner desires. Remember that you might be able to earn money following your passion too.

What would you like to hear at your funeral?

Hän...
oli rakas puoliso
uskollinen ja luotettava ystävä
rohkea
puolusti heikompiaan
omistautui eläimille
kuunteli sydäntään valintoja tehdessään

Comments: Your answer shows you what you value and how you would like to live your life, what is truly important to you.

What are the things you currently enjoy doing?

Koiran kanssa työskentely. Asioiden tekeminen yhdessä puolison kanssa. Uuden oppiminen. Liikunta. Ystävien kanssa ajan viettäminen.

Comments: Very straightforward - your passion may lie in one of those activities.

What were the activities or tasks you were doing when you felt most empowered?

Koiran kanssa työskentely ja onnistumisen hetket siinä. Kuntoilu ja oman kehityksen huomaaminen. Kiinnostavan asian opiskelu ja asian sisäistäminen.

Comments: When you are passionate about something you feel energized, you don't get tired and you feel excited. Dormant forces, faculties and talents become alive and you discover yourself to be a greater person than you ever dreamed yourself to be. If you felt something like this when doing the tasks you listed, this might be it or at least you're close.

What would you most like to be acknowledged for so far in your life?

Mielestäni suurimpia saavutuksiani tähän asti ovat elämässä eteenpäin kulkeminen ja hyvien valintojen tekeminen. Mielestäni olen ollut luotettava ja lojaali ystävä. Tunnustusta ansaitsee mielestäni myös hyvän elämän tarjoaminen kissalle ja koiralle ja niihin sitoutuminen.

Comments: You only take pride in things that matter to you. The question is if these things matter you the most?

If you had only one wish, what would it be?

Toivon, että mieheni ja minä tulemme aina rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme.

Comments: Now that you gave it some thought, try to think of at least 5 more people for whom you could make a wish, include strangers.
Toivon, että siskoni ja veljeni elävät hyvän ja onnellisen elämän. Toivon, että mieheni on onnellinen. Toivon, että vanhempani tietävät minun välittävän heistä, vaikka pidänkin etäisyyttä.
After you've done this for a little while, see what trends you see. This will be at least very close to your purpose.
Jos toiveita olisi vain minimaalinen määrä, näyttäisin keskittyvän toivomaan hyvää läheisilleni.

Whose life do you want to be living?

Jillian Michaels - Hän tekee sitä mitä rakastaa ja siitä elantonsa. Hän on rohkea ja uskaltaan heittäytyä.

Comments: If you did pick anyone, why did you choose these people? There is something about their achievements, lifestyle or other aspects of life that you find desirable. That's a hint.

What ideas are you most inspired by?

Yhteiskunnan oravanpyörästä vapautuminen tekemään niitä asioita, joita oikeasti haluaa tehdä. - Teen nykyistä työtäni vain maksaakseni laskuni.
Ihmisten uskallus "hypätä tuntemattomaan" inspiroi, esim. alan vaihtaminen, vaikka nykyiseen työhön jääminen olisi turvallisin ja helpoin vaihtoehto.

Comments: If there is an idea that really inspires you, that could very well be your purpose.

With whom would you like to surround yourself?

Haluaisin ympärilleni ihmisiä, jotka arvostavat ihmistä itseään, eivätkä omaisuutta tai titteliä. Haluaisin ympärilleni luotettavia tosiystäviä.

Comments: You become who you drink coffee with. The kind of people you want to have around you tells you what kind of person you want to be.

Do you take responsibility for what is happening to you?

Kyllä. Uskon, että minä vaikutan siihen, millainen elämästäni tulee ja mitä voin sen aikana tehdä ja saavuttaa.

Comments: Only you can change your future and create the life you want to live. If you blame others and shift the responsibility away from you, you are looking for answers in a wrong place.

Kun näitä vastauksia lukee uudelleen, esiin nousevat selvästi seuraavat teemat; eläimet ja lähimmäisistä välittäminen. ...ehkä olen sittenkin ollut oikeilla jäljillä ammatinvaihdosta pohtiessani (siitä joskus toiste).

“Knowing others is intelligence; knowing yourself is true wisdom. Mastering others is strength; mastering yourself is true power.”

2011-04-10T15:01:00.008+03:00

Ammatilliset pohdintani (niistä joskus toiste) ovat johtaneet siihen, että koen tarvetta kaivautua syvälle sisimpääni ja löytää ja määritellä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja mistä nautin.

Siksi päätin tehdä testin vahvuuksistani (vaatii rekisteröitymisen, mutta se on ilmaista).

Tässä testin mukaan tärkeimmät vahvuuteni:
(klikkaamalla isommaksi)

Mielestäni nuo kaikki kuvaavat minua hyvin, mutta olen hieman yllättynyt järjestyksestä. Olisin ehkä itse pitänyt tärkeimpänä vahvuutenani uteliaisuutta.

"Surprise is the greatest gift which life can grant us."

2011-04-10T09:27:00.008+03:00

Minä en pidä yllätyksistä. Yllätykset ovat yleensä epämiellyttäviä; yllätys tarkoittaa sitä ettei jokin asia mene niin kuin olen suunnitellut. Yllätykset tuovat epävarmuutta ja epätietoisuutta - kaltaiselleni kontrollifriikille nuo ovat pelottavia ja siksi välteltäviä asioita.

Mutta ovatko yllätykset aina pahasta? Eiväthän ne voi olla, käytänhän itsekin sanontaa "yllätyin positiivisesti siitä, että..."
Yllätykset... no, ne yllättävät. Mutta tietoisesti epävarmuuteen heittäytyminen ja yllätyksille mahdollisuuden antaminen tuntuvat jopa hieman kauhistuttavilta asioilta, vaikka kyse ei olisi mistään elämää suuremmasta; entä jos vain antaisin puolisoni valita minulle ateriakokonaisuuden ravintolassa tai illalla katsottavan elokuvan?

stop & breath -sivustolla törmäsin mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen yllätyksistä ja heittäytymisestä. Kirjoituksessa on muutama yksinkertainen vinkki kontrollista luopumiseen ja yllätysten mahdollistamiseen:

ravintolassa anna kokin päättää ruokasi
mene katsomaan elokuva, josta et tiedä etukäteen mitään (ei trailereita, arvosteluja)
anna jonkun toisen, esim. kumppanin suunnitella ilta (mitä teette, ketä tapaatte)
käytä soittimesi "sekoitus" -toimintoa ja ylläty musiikista, jota sinulta löytyy
jätä mukavuusalueesi (kokeile jotain uutta, osta lippu oopperaan, kokeile ratsastamista ensi kertaa aikuisena)
yllätä itse (jaa odottamattomia kohteliaisuuksia, järjestä yllätys puolisolle)

Viimeisin kohta on se, mikä tuntuu itsestäni luontevimmalta; olenhan siinä itse kontroillomassa mitä tapahtuu ja mitä asiaa yllätys koskee. Voin yllättää työkaverin kertomalla miten paljon oikeasti hänestä pidän tai tekemällä puolisoni lempiruokaa - yhtä kaikki, minä kontrolloin yllätystä, koska minä toteutan sen. Minulle antoisampaa olisikin heittäytyä yllätettäväksi.

Ehkä asian voisi jopa ottaa puolison kanssa puheeksi ja pyytää, että hän suunnittelee seuraavan yhteisen iltamme ulkona ilman, että minä saan tietää siitä mitään etukäteen. Tuskin illan viettäminen pienessä epävarmuudessa puolisoni kanssa tuo tullessaan mitään kamalaa, vai?

Hopeareunus

2011-04-09T11:34:00.006+03:00

En voi kieltää etteikö liikuntakieltopäätökseni olisi masentanut ja harmittanut, vaikka uskonkin sen olevan hyväksi kropalleni.

On kuitenkin yritettävä keskittyä niihin hyviin asioihin, mitä liikunnasta pidättäytyminen tuo:

minulla on enemmän yhteistä aikaa puolisoni kanssa
minulla on enemmän aikaa koirani ja kissani kanssa
minulla on aikaa vain olla
minun ei tarvitse seurata kalenterista, mitä ja millaista treeniä millekin päivälle on luvassa
minun ei tarvitse seurata HeiaHeiasta sitä, että viikon liikuntatavoite täyttyy
saan nukkua työaamuina pidempään, kun en olekaan menossa aamusalille
pakollisia koiranulkoilutuskertoja lukuun ottamatta voin jäädä huonolla ilmalla sisälle
kun saan PS3:n lainaan, minulla on enemmän aikaa pelata :)
jos (ja kun) kroppaan kertyy nesteitä ja rasvaa tämän liikuntatauon aikana, on kehittyminen sitten treenaamisen aloittamisen jälkeen taas helposti havaittavissa, mikä on palkitsevaa
kroppa tervehtyy kokonaan

Eli ei ihan huono juttu tämä liikuntatauko. :)

Rikkinäisen kropan huoltotaukoon sitoutuminen

2011-04-08T10:55:00.005+03:00

Luin Fitin sivuilta sydänlihastulehduksesta. Jutun loppukaneetti masensi;

"Kannattaa myös muistaa, että elimistön toipumiseen pitäisi varata yhtä pitkä aika kuin sairastelukin on kestänyt: viikon potemisen jälkeen viikko toipumista."

Kai se nyt pitää uskoa; tämä kroppa ei ole kunnossa eikä tule kuntoon ennen kuin annan sille aikaa parantua; olen jälleen kuumeessa ja muutenkin flunssainen.
Olen nyt sairastellut jo yli kuukauden.

Seuraava liikuntapäivä:

Siihen asti sallittua vain

rauhallinen kävely koiran kanssa tai yksin
työmatkapyöräily

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsinki City Run jää minulta väliin; se on 7.5.
Harmittaa kovasti, sillä treenasin kyseistä puolimaratonia varten hyvin tunnollisesti ja tavoitteellisesti. Lisäksi osallistumismaksu on maksettu, enkä saa sitä summaa takaisin.

“Life's disappointments are harder to take when you don't know any swear words.”

2011-04-06T17:29:00.007+03:00

Minä tiedän muutamankin kirosanan, mutta kiroileminen on rumaa.

Olen tosi pettynyt ja oikeastaan vähän vihainenkin. Mihin ja mille? Kroppaani ja kropalleni!

Viikko lähti hyvin käyntiin; ensimmäinen liikunnallinen viikko kuukauden kestäneen sairastamisen jälkeen. Maanantaina ja tiistaina kävelin työmatkat ja lisäksi kävin kumpanakin päivänä koiran kanssa noin tunnin rauhallisella lenkillä.

Eilen kokeilin myös juoksemista. Ajatuksena oli käydä vähän kokeilemassa fiilistä ja hakea juoksutuntumaa. Menin ihan rauhallista peruskestävyysvauhtia, ~8min/km. Kyllä huomasi, että takana oli kuukauden tauko! Syke oli huomattavasti korkeampi kuin samassa vauhdissa ennen sairastumista. Juoksukaan ei oikein tahtonut kulkea, vaikka kevenikin loppua kohden. Juoksin yhteensä ~30 min ja se oli aivan tarpeeksi. Kroppa ilmoitteli aika tehokkaasti, ettei vieläkään taida olla sykettä nostavan liikunnan aika.

Tänään tuli sähköpostia Helsinki City Runilta; juoksunumerot on jaettu. Sähköposti oli kuin veitsen kiertäminen haavassa.

Pienestä kurkkukivusta huolimatta kävin tänään salilla. Olin salilla yksin, joten en pitänyt taukoja sarjojen välillä, vaan siirryin suoraan harjoittamaan jotain toista lihasryhmää. Tein koko ohjelman tällaisena kiertoharjoitteluna ja siinähän nousi myös sykekin aika hyvin. Harjoitellessa se tuntui hyvältä, mutta nyt taas... kurkkukipu on pahentunut ja pientä lämpöilyäkin on havaittavissa.

En nyt ole ollenkaan varma siitä, kannattaako minun mennä tänäänkään uintitekniikkakurssille. Mutta minähän olin viime viikollakin sieltä pois, koska tunsin itseni niin sairaaksi.

Olen todella, todella pettynyt tähän kaikkeen. Haluasin vain, että voisin nauttia liikunnasta. Myös kaunis ilma ja keväiset luonnon äänet piristäisivät mieltä.

Vihdoinkin liikkumaan!!

2011-04-04T19:30:00.008+03:00

Kävin eilen kuntosalilla, ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan; yli vuoteen! Fiilis tehdä oli hyvä ja vielä tänäänkin kropassa tuntui, että lihaksia on haastettu. Ihana tunne!
Suunnittelin lähteväni salille taas keskiviikkona.

Huomenna suunnitelmissa olisi kokeilla juoksua ensimmäisen kerran yli kuukauteen, eli ensimmäistä kertaa sairastumiseni jälkeen.

Minua vähän huolettaakin oma kunto ja jaksaminen. Sairastumiseeni asti olin treenannut tiiviisti puolimaratonille valmentavan ohjelman mukaan. Kuukauden tauko ei voi olla hyväksi. Kuinka paljon kunto voi rapistua kuukaudessa ja kuinka nopeasti se palautuu? En tiedä. Olen yrittänyt vähän googlailla asiasta, enkä ole juurikaan viisastunut.

Olen aika varma siitä, etten pääse Helsinki City Runilla tavoiteaikaani (2:20) ja se harmittaa. Huomenna kokeilen ihan vain aloitella juoksua rennosti (kurakelitkään eivät inspiroi) ja jos fiilis on hyvä, ovat loppuviikosta edessä rankemmat mäkitreenit.

Pääasia kuitenkin nyt on, että olen terve ja pääsen taas liikkumaan.

Aamulla töihin kävellessäni tämä sorsapariskunta kiinnitti huomioni; ne olivat jotenkin hellyyttäviä. Kovin lähelle en uskaltanut kännykän kanssa mennä. :)

Nukkenaisesta luonnolliseksi

2011-04-02T12:44:00.005+03:00

Ennen minä meikkasin päivittäin eikä kukaan saanut nähdä minua ilman meikkiä. Arkiaamuina töissä, jo aamuseitsemältä, kasvoillani oli täysi kasvo- ja silmämeikki. Lisäksi värjäsin tukkaani jatkuvasti, vähintään neljän viikon välein.

Jossain vaiheessa aloin kokea sitä kaikkea niin turhaksi. Ensin tosin myönnän miettineeni, että ”näytän varmaan kamalalta ilman meikkiä.” Mutta tiedättekö mitä? Ei kukaan ole käskenyt meikkaamaan, vaikken ole meikannut arkena enää yli vuoteen. (Sitähän en tietysti tiedä, mitä ihmiset ovat ulkonäöstäni miettineet.)

Tukan värjäyskierteen katkaisin vuosi sitten. Halusin palavasti eroon yli kymmenen vuotta kestäneestä hiusten värjäämisestä. Kyllästyin omiin yrityksiini saada tukan väri luonnolliseksi ja varasin ajan kampaajalle värinpoistoon. Tarkoitus oli myös, että tukka värjätään omalla värilläni.

Kerroin suunnitelmasta miehelleni, joka pohti tuon palvelun kalleutta ja heitti, että ”eikö olisi vain helpompaa ja halvempaa vetää pää kaljuksi?” Jouduin kysymään mieheltä onko hän tosissaan, koska minulla olisi kyllä pokkaa tehdä niin. Jo muutaman tunnin kuluttua olin saksimassa tukkaani lavuaariin ja sen jälkeen vetämässä päänahkaa höylällä sileäksi. Se oli puhdistava, uudistava ja voimaannuttava kokemus!

Voisin joskus tehdä sen uudelleen.

Kuva viime keväältä, kun tukka on jo hiukan kasvanut takaisin.

Olisikohan toukokuuta.

Omaksi ostaminen vs. Tarpeiden tyydytys

2011-04-02T10:32:00.009+03:00

Eilisen tekstin kirjoitettuani aloin pohtia tarvitsenko todella PS3:sta. Siis todella?
Rehellisesti sanottuna haluaisin pelata erään fanittamani pelisarjan uusimman pelin ja tutustua move-peleihin. - Tarvitseeko näitä tarpeita varten todella ostaa uusi konsoli?

Ei, ei todellakaan tarvitse.

Selvittelystäni huolimatta en löytänyt mitään tahoa, joka vuokraisi konsolia. Olisin ollut kiinnostunut vuokraamaan sen esimerkiksi kuukaudeksi.
Seuraavaksi aion kääntyä kavereiden puoleen. Luulen, että joku pystyy lainaamaan minulle konsolin esimerkiksi pariksi viikoksi kerrallaan niin, että pääsen ainakin pelaamaan sen yhden ainokaisen pelin (uusimman Final Fantasyn), jonka pelaamista olen odottanut sen ilmestymisestä lähtien.

Olen tyytyväinen päätökseeni jättää PS3 ainakin toistaiseksi ostamatta. Ensinnäkin säästän rahaa ja toiseksi voin jälleen ohittaa keltaiset kulutushulluuden päivät hyvillä mielin. Lisäksi, kuin bonuksena, vältyn mahdollisen turhakkeen ostamiselta. Kierrättäminen ja lainaaminen ovat ympäristöystävällisempiä tapoja kuluttaa hyödykkeitä kuin uuden ostaminen. Ei kaikkea tarvitse saada uutena, eikä kaikkea tarvitse omistaa. Omistamisen kokemus tuskin on arvokkaampaa kuin hyödykkeeseen liittyvä käyttökokemus, vai?

Kulutusjuhlat - aiotko osallistua?

2011-04-01T18:27:00.007+03:00

Hullujen päivien kuvasto on jälleen ilmestynyt nettiin. Kävin selaamassa sen läpi vaikka olin jo etukäteen päättänyt, etten mene koko kulutushulluuden päiville. En käynyt siellä syksyllä enkä viime keväänäkään.

Tämä on sinänsä uutta: Ennen saatoin mennä "hullareille" hengaamaan ja ostamaan mukahalpoja tuotteita vain pelkästä ostamisen ilosta. - Ei ihmekään, että nurkat täyttyivät kaikesta turhasta!

Omien tavaroiden ja tarpeiden minimalisointiin pyrkiminen on johtanut siihen, etten enää saa erilaisista "tarjouspäivistä" mitään. Minua lähinnä ahdistaa ajatus ihmistungoksesta ja "osta, osta, osta" -sanomaa huutavista keltaisista haamuista.
Ihmisiä ohjataan, kehoitetaan ja jopa käsketään ostamaan, ostamaan ja ostamaan - jos ei muuten niin siksi, kun on niin halpaa! Eikä kysymys tietenkään ole vain Stockmannista. Sokoksella on 3+1 päivät, Anttilalla "keskusvaraston tyhjennys" ja jokaisella kauppakeskuksella omat tarjouspäivänsä.

Tuntuu jotenkin hölmöltä, että olen itsekin langennut tuohon kuluttajien sokaisemiseen mukahalvoilla hinnoilla ("tarjoukset" eivät useinkaan eroa merkittävästi normaalihinnoista ja oikeita löytöjä tehdäkseen on oltava hintatietoinen).
- Olen tuhlannut jopa satoja euroja näille kauppaketjujen peräkkäisille kulutusjuhlapäiville ilman, että minulle on jäänyt käteen juuri mitään, mitä olisin oikeasti tarvinnut.

Täytyy kuitenkin sanoa, että hyviäkin ostoksia olen tehnyt; siitä taitaa olla kaksi vuotta, kun ostin "hullareilta" ne adidaksen goretex-lenkkarit, joita käytän edelleen päivittäin. Täytyy myöntää, että ne alkavat olla jo tiensä päässä mutta kahteen vuoteen niillä on tallattu monia polkuja ja ne ovat olleet hintansa arvoiset.

Olin siis tosiaan päättänyt jättäväni Stockan hulluuden päivät väliin samoin kuin tein Sokoksen plus-päiville. Nyt kuitenkin pohdin erään tietyn artikkelin hankkimista juurikin "hullareilta."

Harkinnassa on PlayStation3.
Olen aina tykännyt pelata konsolipelejä ja nykyisin minua kiinnostavat erityisesti toiminnalliset, ystävien kanssa pelattavat pelit. Uskonkin, että PS3 toisi mukanaan monia hauskoja hetkiä, vaikka kalliista laitteesta onkin kysymys.
Olen katsellut konsolia käytettynä, mutta "hullareilla" myytävä paketti (PS3-konsoli + Move Starter Pack 369,-) on hinnaltaan jo "tarjous"-luokkaa. Harkitsen kuitenkin vielä. Määrätöntä kulutusta karsastavana haluaisin boikotoida koko "tapahtumaa" ja etsiä laitteen muualta. Katsotaan, raportoin kyllä päätöksestäni.

Se on kuitenkin varmaa, että jos päädyn tuon Stockalta ensi keskiviikkona ostamaan, mukaan ei lähde mitään muuta. Ei yhtään mitään muuta vain, koska ne tavarat ovat muka niin halpoja!

No Comments!

2011-03-28T20:17:00.005+03:00

Miestäni häiritsi, ettei hän pystynyt kommentoimaan Zen Habitsin tekstiä Your Emails are Too Long. (Hän eksyi tuonne ystävänsä fb-linkin kautta ja halusi kommentoida ylipitkää tekstiä postauksessa, jonka ydin oli viestien lyhyys.) Selitin, etteivät kaikki zen-bloggaajat™ halua kommentteja tai eivät halua niitä bloginsa kautta. Esimerkiksi Zen Habitsin Leo Babautan blogia ei voi kommentoida, hän ottaa palautetta vastaan Twitterin kautta. Tiny Buddhaa pystyi aiemmin kommentoimaan, mutta sittemmin Lori Deschene poisti kommentointimahdollisuuden, mitä hän omien sanojensa mukaan pitänyt erittäin hyvänä päätöksenä. (Myös Lorille voi kuitenkin tweetata.)

Miksi Leo ja Lori, kuten myös jotkut muut zen-bloggaajat™ eivät halua kommentteja bloginsa yhteyteen? Miksi minun blogiani ei voi kommentoida?

Leon ja Lorin tapauksessa, heidän omien sanojensa mukaan, kommentit häiritsivät keskittymistä ja "got in the way."
Itse ajattelen samoin.
Käytän tätä blogia oman pohdintani kanavana, enkä niinkään keskustelupaikkana. En myöskään halua "odottaa kommentteja" - tuskin niitä kuitenkaan kovin usein edes tulisi. Koen jotenkin masentavana "0 kommenttia" -viestin, joka useiden blogipostausten alareunassa näkyy. En halua sellaista omaan blogiini, minun paikkaani.

Tässä blogissa keskitytään olennaiseen, eli omien ajatusten pohdiskeluun. Palautetta voi lähettää oikeassa reunassa näkyvän sähköpostiosoitteen kautta.

Mieheeni palatakseni; hänen mielestään blogien tarkoitus ja ydin on juurikin vuorovaikutuksellisuus minkä eliminoiminen tekee zen-bloggaajien™ blogeista lähinnä yksipuolista julistamista.

En kuitenkaan tunnista itseäni julistajana, enkä sellaista suostu myöntämään. Kunhan pohdiskelen.

Tänään: Earth Hour (Earth Day is still everyday)

2011-03-26T18:17:00.000+02:00

Tänään on pimeä tunti, WWF:n järjestämä earth hour, joka on symbolinen ele ilmaston puolesta. "Kampanjan avulla WWF haluaa innostaa ihmisiä toimimaan maailman tulevaisuuden puolesta ja ilmastokriisin torjumiseksi."

Kampanjan ajatus on hyvä ja toivon, että ihmiset lähtisivät symbolisen eleen lisäksi myös toimimaan. Pieniä asioita, kuten kierrätys, roskaamisen ja oman sähkönkäytön vähentäminen sekä turhuusostojen välttäminen ovat asioita, joita kuka voi tehdä kuka tahansa.

Itse lajittelemme jätteitämme jonkin verran (seka, bio,pahvit, paperit, patterit, pullot), mutta parempaankin pystyisi. Emme roskaa, kierrätämme vanhat vaatteet ja tavarat mahdollisuuksien mukaan eteenpäin, pidämme huoneistomme lämpötilan matalana emmekä pidä tv:tä jatkuvasti päällä taustahälynä.
Varmasti käytämme silti sähköä enemmän kuin olisi tarpeen, varmasti jätteidemme määrää pystyisi vähentämään ja varmasti joskus jää jokin lamppu turhaan päälle.
Teemme kuitenkin jotain.

Teetkö sinä?

Koristautuminen

2011-03-26T08:06:00.006+02:00

Mitä on luonnollisuus? Onko luonnollisuutta olla kokonaan ilman meikkiä vai tehdä "luonnollinen" meikki omia hyviä piirteitä korostaen? On luonnollista pitää oma hiusvärinsä, mutta onko luonnotonta syventää ja korostaa sitä sävytteellä?

Onko luonnollisuus, kosmeettinen alastomuus enää mitään? Kelpaako se kenellekään?
Onko luonnollisuus... tylsää?

Koristellut tekokynnet ja pitkät, mahdollisesti koristellut tekoripset tuntuvat tulleen osaksi monen naisen "luonnollista" ulkonäköä - eihän niitä varten tarvitse tehdä aamulla mitään. Helppoa!
Miten "kestokoristelu" oikeastaan eroaa siitä, että monet naiset meikkaavat joka tapauksessa päivittäin, vaikka pesevätkin kasvonsa yöksi?
"Kestokoristeltu" ihminen ei ole luonnollinen edes herätessään.
- Mutta tarvitseeko ollakaan?

Koristautuminen on aina kuulunut ihmisen tapoihin eikä ulkonäön avulla puolison houkuttelu ole vierasta muussakaan eläinmaailmassa (vaikka siellä se taitaa olla urosten ja koiraiden yksinoikeus). Onko siis perusteltua esittää, että koristautuminen on luonnollista ja koristautumatta jättäminen onkin itse asiassa luonnon vastaista? Muuhun eläinmaailmaan viitatakseni, eläimet jotka houkuttelevat kumppania erikoisella ulkonäöllään saavat ulkoiset ominaisuutensa jo syntymässä. Ihmislapset ovat syntyessään hyvin koruttomia, monilla ei ole edes tukkaa. Ihminen on siis luonnollisimmillaan syntymäasussaan.

Koristautuminen on, kuten jo todettu kuitenkin aina kuulunut ihmisen tapohin ja sitä voidaan pitää kulttuurille ominaisena. Meillä länsimaissa pitkiä ripsiä ja tukkaa pidetään usein naisellisuuden merkkinä, joten naisellisuutta korostaakseen on "luonnollista" turvautua ripsiväriin tai helpottaa arkea kestoripsillä.

Pidemmän päälle aika kallista. Onneksi meillä länsimaissa on kuitenkin paljon rahaa käytössämme, voimme laittaa ulkonäköömme tuhansia euroja tai dollareita vuodessa ja itse asiassa laitammekin.

Mikä on liikaa? Mikä on liian paljon koristautumista itseään ja mikä on liian paljon rahaa sitä tarkoitusta varten?

Minun mielestäni ihminen on liian koristautunut silloin, kun hän näyttää arkena samalta kuin miltä näyttäisi juhlissa. Tai kun ihminen näyttää drag queenilta olematta showta vetävä drag queen.
Liikaa rahaa koristautumiseen menee mielestäni silloin, kun muu henkilökohtainen talous kärsii siitä - kun kestoripset, vahaus tai kampaaja ovat niitä asioita, mistä ei tingitä, vaikka syytä ehkä olisi. Liikaa rahaa koristautumiseen menee mielestäni lähtökohtaisesti myös silloin, kun vain kalleimpien brändien tuotteet kelpaavat. Nehän eivät monestikaan ole ylivertaisia muuten, kuin hintansa puolesta. Ne kuitenkin saavat monet ihmiset tuntemaan itsensä ah, niin kauniiksi ja kalliiksi, hemmotelluksi, selektiivisen brändin arvoiseksi. (Miksi omanarvontunto pitää hakea purkista?)

Yllätyksekseni osaankin uida. Oho!

2011-03-25T08:21:00.007+02:00

Kuvassa Dara Torres, USA:n 9-kertainen olympiamitalisti

Keskiviikkona oli ensimmäinen kerta Tampereen Uimaseuran järjestämää aikuisten uintitekniikkakurssia. Oli kivaa, vaikka uinti taisi mennä jopa liian hyvin!

Taustaa: Joskus parikymppisenä kävin 2-3 kertaa viikossa uimassa 1-2 km. Uintityylinä oli selkä ja rintauintia muistuttava räpiköinti. Uimakoulussa olen ollut 6-vuotiaana, kun opettelin siskon kanssa uimaan.

Ennen keskiviikkoa en ollut käynyt uimassa kahdeksaan vuoteen, enkä ollut ikinä ennen uinut vapaauintia.

Saamani palaute hämmästyttää vieläkin.

Ohjaaja sanoi minulle useampaan kertaan, että uinnissani ei ollut huomautettavaa ja että siitä kuulemma näkee minun harrastaneen uintia. Hämmentävää, koska nämä kommentit koskivat juurikin sitä vapaauintia, mitä uin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni.

Uinnin sujumisessa oli myös miinuspuoli: lähtiessäni kuulin joidenkin juttelevan pukuhuoneessa, että kurssilla on eritasoisia ihmisiä ja jotkut osaavat jo tosi hyvin, minkä he kokivat lannistavaksi.
En tietenkään ollut ainut, jolla uinti meni hyvin, mutta tunsin silti piston sydämessäni. Teki mieli kommentoida etten minä tiennyt osaavani niin hyvin, se tuli minullekin ihan yllätyksenä. En kuitenkaan sanonut mitään vaan kiirehdin kotiin; kurssi on minun näkökulmastani hyvin myöhään illalla, olin kotona vasta kymmeneltä.

Uinti oli kivaa, mutta sillä oli kääntöpuolensa: flunssan oireet palasivat voimalla. Olen edelleen aika huonossa kunnossa ja mies vannotti lupaamaan, että seuraavan kerran harrastan jotain liikunnan tapaista vasta ensi keskiviikkona, kun menen taas halliin.

Tässä vielä uintikamat (pahoittelen huonolaatuista kuvaa). Jouduin ostamaan uimalakkia lukuun ottamatta kaiken uutena, mikä aiheutti hieman tunnontuskia. Uimalakki on siis ainut uintivaruste, joka on säilynyt matkassa edellisestä uintikerrasta tähän päivään, eli kahdeksan vuotta.

Vaatekaapin siivousta

2011-03-22T14:16:00.008+02:00

Turhauduin tähän lepäämiseen ja aloin siivota vaatekaappia - taas. Jostain syystä olen siivonnut vaatekaappiani useaan otteeseen viimeisen vuoden aikana ja aina, joka siivouksen yhteydessä sieltä katoaa vaatteita, vaikkei uusia ole tullut tilalle juuri lainkaan.

Tämä kerta ei ollut poikkeus: laskin laittaneeni UFF:lle meneviin kasseihin 39 vaatekappaletta. Paitoja, neuleita, takkeja. Joukossa oli vaatteita, jotka olin syksyllä kantanut kellarista asuntoon talvivaatekassissa. En ollut pitänyt niitä koko talven aikana. Kierrätykseen päätyivät myös pari takkia, joita en ole käyttänyt kuin ehkä kerran talven aikana. Miten monta takkia ihmisellä voi olla? Minulle riittää nyt kaksi: Lämmin laskettelutakki talviulkoiluun ja musta villakangastakki siistimpää pukeutumista vaativiin tilaisuuksiin. Totta puhuakseni en käyttänyt sitä mustaa villakangastakkia kertaakaan viime talvena, mutta sen olemassa olo on ehkä vielä ihan perusteltua.

Talvivaatteista kellariin päätyvät kaksi jo mainittua takkia, toppahousut, kengät, kaulaliina, pari pipoa, toppahansikkaat, kaksi aluskerrastoa, kaksi välikerrastoa, villasukat ja säärystimet. Näin kirjoitettuna nuo talvivaatteet eivät näytä kovin isolta listalta, mutta yllättävän paljon nuo toppavaatteet vievät tilaa.

Siivousrupeaman jälkeen olo oli taas hiukan keveämpi. ♥

PS. UFF:n kassiin saattoi ehkä päätyä myös yksi miehen kamala paita, mutta enpä ole nähnyt hänen pitävän sitä ainakaan vuoteen.

Flunssa tiukassa

2011-03-22T08:49:00.004+02:00

Olin turhan optimistinen flunssasta toipumiseni suhteen. Olo oli kaikinpuolin parempi, joten kävin sunnuntaina kahdella rauhallisella, noin tunnin mittaisella kävelyllä koiran kanssa.
Virhe!
Jo sunnuntai-iltana flunssan oireet tuntuivat palaavan ja maanantai-aamuna olo kuumeinen, nenä tukossa ja nielussa turvotusta. Sanon suoraan, että tilanne ottaa päähän todella paljon. Olen ollut kipeänä kohta kaksi viikkoa - eikö jo riittäisi?

Tämä kuluva viikko on talvilomaviikkoni. Etukäteen suunnittelin miten harrastan tällä viikolla juoksemista, käyn salilla, teen pitkiä lenkkiä koiran kanssa ja joogaan. No ei ihan mennyt niin. Ilmeisesti pitää nyt ottaa tämäkin viikko rauhallisesti ja olla käytännössä liikkumatta kovin paljoa. Keskiviikkona tosin on ensimmäinen kerta aikuisten uintitekniikkakurssista, sinne menen vaikka pää kainalossa.

Jotain hyvää tässä sairastamisessa toki on. Minulla on aikaa pohtia, lukea ja suunnitella.

Olin ensin ajatellut, että flunssasta toivuttuani alan käydä työpaikan kuntosalilla ennen töiden alkua kolme kertaa viikossa (ma, ke, pe). Viikon liikuntoihin tulisivat lisäksi myös juoksutreenit, uintikerrat sekä kurssin kanssa että yksin ja koiran kanssa ulkoilu.
Tunnistin (jälleen kerran) olevani haukkaamassa liian isoa palaa. Minun on muistettava kohtuus. En halua pilata liikunnan riemua tekemällä siitä ikävää velvollisuutta. Minä liikun vain omaksi ilokseni, joten minun ei tarvitse ehtiä tehdä niin kovin paljon. Vain sen verran, että hyvä fiilis säilyy ja etenen kohti itse asettamiani tavoitteita, kuten tällä hetkellä puolimaratonia.

Päätin jättää aktiivisen kuntosaliharjoittelun aloittamisen vasta puolimaratonin jälkeiseen aikaan. Ensin keskityn ensimmäisen tavoitteen saavuttamiseen, eli puolimaratonin juoksemiseen kohtuullisessa ajassa. Lihaskuntoa pyrin ylläpitämään kotona tehtävällä kuntopiiriharjoittelulla.

Milloin voi aloittaa? Miksen voi jo olla terve?

En malta odottaa!

Tasapainoilun vaikeus

2011-03-19T22:31:00.006+02:00

Kaikille tasapainon, rytmin ja harmonian löytäminen ei ole helppoa. Olen yksi tätä taitoa vasta opettelevista ihmisitä, vaikka se on ensiarvoisen tärkeää mielen hyvinvoinnille.

Sairastuin uupumukseen jo 22-vuotiaana. Olin tuolloin opiskelija, joka suoritti kolmen vuoden opinnot kahdessa vuodessa - hyvin arvosanoin.
Miksi? Koska pystyin. Mitään muuta syytä en osaa tarjota.
Uupuminen, keski-vaikea masennus, uupuminen... en edes tiedä mistä kehä lähti pyörimään ja kumpi oli ensin, muna vai kana. Kantapään kautta sain ensimmäisen oppitunnin siitä, etten pysty kaikkeen. Tai ehkä pystynkin, mutta voimavarani eivät ole tule ehtymättömästä kaivosta.

Opetus ei mitä ilmeisimmin ollut riittävän perusteellinen, sillä välillä huomaan itsessäni uupumuksen ja ylikierroksilla käymisen oireita edelleen. En enää kovin usein, mutta ajoittain.

Niitä hälytyskelloja ei voi jättää huomiotta.

Minulla on taipumus haalia itselleni paljon kaikenlaista unohtaen, että kykyni ja voimavarani ovat rajalliset. Onnekseni huomaan ensimmäiset varoituskellojen kilahdukset entistä helpommin ja pystyn jo hyvissä ajoin ottamaan etäisyyttä ja luomaan tasapainoa asioiden välille.

Avainsana on yksinkertaistaminen.

Kun huomaan, että minulla on kädet täynnä projekteja, asioita joita pitäisi tehdä, pysähdyn. Arvotan asiat tärkeysjärjestykseen deadlinen tai jonkin muun kriteerin mukaan ja keskityn vain siihen ensimmäiseen.
Kaltaistani organisointifriikkiä nörttiä to do -listat helpottavat jäsentämään minua odottavia asioita ja velvollisuuksia. Keskityn vain yhteen kerrallaan. Yhtäkkiä "seinät kaatuvat päälle" -tunne on ohitettu ja minulla on selkeä suunnitelma asioiden toteuttamiseksi. Yliviivatessa jo tehtyjä asioita voi tuntea onnistumisen ja eteenpäin kulkemisen riemua sen sijaan, että haahuilisi kaikkien asioiden kanssa saamatta otetta mistään.

Asioiden yksinkertaistaminen ja olennaiseen keskittyminen on tärkeää tasapainon löytämisessä.
Yhtä tärkeää on tehdä mielihyvää tuottavia asioita, jotka hellivät kehoa ja mieltä; ne auttavat keskittymään ja tuntemaan omia mahdollisuuksia ja rajoitteita.
Nämä asiat voivat olla eri ihmisillä erilaisia, mutta on joitakin yleispätevinä pidettyjä elämän tasapainotekijöitä, jotka koen erittäin tärkeäksi itsekin:

säännölliset, riittävät yöunet (itselläni 7,5-8,5 h)
kuntoa ylläpitävä liikunta
läsnäolon harjoittelu esimerkiksi hengitysharjoituksin, meditoimalla, joogaamalla
oman terveyden kannalta optimaalinen ruokavalio
tukiverkko

Listaan voi eri ihmisillä kuulua muutakin. Itsekin voisin lisätä siihen eläimet.

Tasapainon, harmonian ja rytmin löytämiseksi elämässä kannattaakin lähteä liikkeelle listaamalla ne asiat, joista ei ole valmis tinkimään. Lista voi olla edellisen kaltainen tai aivan erilainen. Tärkeintä kuitenkin on, että niitä asioita ei ole valmis uhraamaan, niistä ei neuvotella. Tasapaino ja rytmi elämään syntyy, kun toteuttaa velvollisuuksien to do -listaa ei-uhrattavissa olevien -listan ehdoilla.
- Mutta ei se tietenkään aina niin helppoa ole, miltä se kuulostaa.

Mitä se Zen sitten oikein on?

2011-03-19T12:24:00.010+02:00

Zen on elämäniloa ja mielenrauhaa. Yksinkertaistamista, tärkeimpiin asioihin keskittymistä.
Mielen ja kehon arvostamista ja hoivaamista.

Zen on esimerkiksi mietiskelyä, opettelua olemaan läsnä tässä hetkessä.

Zen on keholle hyvää tekevää liikuntaa, myös itsensä fyysistä ja henkistä haastamista ja onnistumisen tunteita.

Zen on sitä, että toimin tärkeiksi kokemieni periaatteiden mukaan: En enää osta eläimillä testattua kosmetiikkaa enkä syö kalan lisäksi muuta lihaa.

Zen on sen ymmärtämistä, etten tarvitse niin kamalan paljon. Ei minun esimerkiksi tarvitse ostaa uusia vaatteita vain, koska sesongit vaihtuvat. Työkavereillekin on aika sama mitä minulla on päälläni, kunhan minulla vain on vaatteet. En ylipäätään tarvitse kovin paljoa tavaraa.

Zen on esimerkiksi sitä, että vaikka minun ja aviomieheni ajatukset vanhemmuudesta eivät kohtaa, en keskity ajattelemaan sitä. En voi sille mitään. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, mutta mies haluaa ajatella, että hänellä on joskus perhe ja että hän on joskus isä. Meillä on todennäköisesti jossain vaiheessa ero edessä tämän perustavanlaatuisen asian vuoksi ja tulen olemaan siitä vielä ihan rikki.

Rakastan miestäni kuitenkin niin paljon, että haluan hänen saavan elämältä sen mitä hän haluaa, esimerkiksi sen isyyden kokemuksen. Kuitenkin samalla rakastan itseäni niin paljon etten tee lasta miehelleni vain, koska hän haluaisi perheen.

Joku voisi sanoa, että miksi sitten olemme yhdessä, eikö tämä ole niin iso asia erimielisyyden kohteeksi, että kannattaisi erota heti? Tai miten tässä epävarmuudessa voi elää?
Minä vastaisin, että miten tämä epävarmuus eroaa minkään suhteen epävarmuudesta? Kyllä kaikki suhteet voivat päättyä eroon, vaikka osapuolet kuinka haluaisivat samoja asioita. Meidän suhteessamme vain tiedostetaan se mahdollisuus enemmän kuin selkeästi.

Rakastamme toisiamme. Olemme nyt sitoutuneet toisiimme ja jatkamme parisuhdetta niin kuin se ei ikinä loppuisi; nautimme tästä nyt ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo.
Jos mies joskus haluaa elää lapsiperheen elämää, hän sitten lähtee toteuttamaan haavettaan jonkun toisen kanssa. Minä tulen olemaan siitä ihan rikki, mutta se on sitten sen ajan murhe (ja totta kai toivon, ettei niin koskaan käy).

Toisina päivinä olen vähän enemmän zen kuin toisina. Harjoittelen.

Alkuun

2011-03-19T11:48:00.005+02:00

Päätin perustaa blogin motivoidakseni itseäni ja mahdollisesti myös muitakin liikkumaan ja keskittymään olennaisiin asioihin elämässään. Blogi lähtee kuitenkin käyntiin hitaasti, koska olen toipumassa ärhäkästä hengitystieinfektiosta. Olen ollut 1,5 viikkoa sairaana enkä tiedä, milloin uskaltaisin lähteä taas liikkumaan. Olo on jo parempaan päin, mutta on turvallisinta lähteä liikkeelle varovasti.

Aiemmin minulla on ollut vaikeuksia malttaa toipua kunnolla. Nyt haluan pelata varman päälle ja aloittaa varovasti, en halua joutua sairauskierteeseen.

Samaan aikaan kuitenkin mietityttää, miten puolimaratonille treenaamisen käy. Olen missannut jo kaksi viikkoa juoksuohjelmasta. En vielä tiedä miten jatkaisin sen kanssa. Aloitanko siitä kohdasta, missä ohjelma tervehtyessäni on, vai siitä mihin jäin?
Ehkä kokeilen jotain välimuotoa ja yritän saada juoksuohjelman kiinni. Totta kai mietityttää, menikö tässä sairastelussa puolikkaan aikatavoite nyt uusiksi. Harmittaa, vaikka en kyllä aio luovuttaa.

Tavoitteita

2011-03-19T11:26:00.010+02:00

Tavoitteena:

rasvaprosentin pienentäminen
parempi lihaserottuvuus
tasapainon ja rytmin löytäminen elämään
koiran kanssa pk-tuloksen saaminen (SchH 1 ainakin jossain vaiheessa)

Keinoina:

treenaaminen Elixialla
viikottaiset suojelutreenit koiran kanssa
tottistreenaus koiran kanssa
meditointi ja läsnäoloharjoitukset
astangajooga aina välillä
laatuaika miehen kanssa

Info - Marru

2011-03-18T19:49:00.014+02:00

Faktat:

28-vuotias
167 cm
paino 64 kg

Blogia kirjoittaa Marru, vapaaehtoisesti lapseton naimisissa elävä nainen.
Miehen lisäksi perheeseen kuuluvat saksanpaimenkoirauros ja kotikissatyttö.

Tarina

Mielen historia

Olen sairastunut elämässäni uupumukseen ja masennukseen. Olen oppikirjaesimerkki täydellisyyttä tavoittelevasta nuoresta tytöstä, joka uuvuttaa itsensä opiskelulla.
Olen suorittaja; suoritan projektia projektin perään. Haastenani onkin löytää elämään tasapainoa erilasten projektien toteuttamisen tarpeen ja mielen hyvinvoinnin ylläpitämisen välille.

Kropan historia

Olen aina ollut hoikka. Teini-iässä olin lähes anorektinen, eikä tilanne ollut kovin paljoa 22-ikävuoteen mennessä parantunut: pystyin 22-vuotiaana käyttämään samoja farkkuja kuin 16-vuotiaana.

Jossain vaiheessa aloin saamaan lihaa ja sittemmin läskiä luiden ympärille. Menin naimisiin vuonna 2008 ja painoin tuolloin noin 66 kg. Paino jatkui kertymistään. Kesällä 2009 olin jo huomattavasti isompi ja keväällä 2010 painoin jo lähes 80 kg! En muista vaa'an tarkkoja lukemia, mutta muistan nähneeni vaa'alla lukemat 78 kg ja jotain päälle. Kauhistus!

Itsetunto oli alhalla. Inhosin peilikuvaani. Miten olin saattanut päästää itseni tuohon kuntoon?

Kaikesta itseinhosta huolimatta en aloittanut laihduttamaan, en lisännyt liikuntaa. Miksi?
En tiedä itsekään. Ehkä yritin olla tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olin, ehkä ajattelin olevani kykenemätön muuttamaan ulkonäköäni. En tiedä.

Vasta kesällä 2010 itseinho kasvoi niin suureksi (se lähes 80 kg), että päätin alkaa tekemään asialle jotain.
Henkisesti en ollut valmis kovin isoihin muutoksiin joten päätin, että hidas muutos on ok. Kesä oli tuskallisen kuuma, joten aloin liikkua enemmän vasta syksyllä. Aloin myös seurata syömisiäni kalorilaskurin avulla, mutta vain n. 200 kcal:n vajeella.
Hiljalleen paino lähti laskuun ja se motivoi liikkumaan enemmän. Käytännössä harrastin juoksemista, pitkiä kävelyitä koiran kanssa ja Jillian Michaelsin kotijumppaa.

Tammikuussa 2011 tilanne oli tämä:

Tässä vaiheessa koin, että laihtuminen riittää. Olin saavuttanut 65 kg:n painon ja siinä paikkeilla paino on nämä kevään ajan pyörinyt. Välillä paino on ollut 64.4 kg, mutta jonkun kysyessä sanon painavani 65 kg.

Tämä on siis lähtötilanne kohti timmimpää kehoa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia.
Molempien suuntaan olen ensiaskeleet jo ottanut, mutta pitkä, loppuelämän mittainen tie on vielä edessä.